Sain tänään tiedon, että minut on valittu viikon kissaksi, tai siis kuvani on valittu, mutta sehän on sama asia. Sellainen kissa kuin kuvakin. Ole aina tiennytkin olevani mellko komia nuorimies, mutta on se kiva tietää, että arvon raatikin kokee minun olevan priima tavaraa.
 |
| Viikon kissa ja kuva. |
Kun osallistuin kokeeksi tähän kauneuskilpailuun, en tiennyt mitä odottaa. Päätin silti kokeilla, sillä ulkonäkö on meille kissoillekin melko tärkeää. Meidän kauneusihanteemme tosin eroavat ihmisten omista melkoisesti. Tahdon edelleen vakuttaa kaikille epäilijöille olevani täysin luomu. En voi sille mitään, jos olen syntynyt näin komiana ja omaan luonnostani pitkän hännän.
Tässä parrasvalojen loisteessa pitää vaan varoa, ettei se jokin nouse nuppiin. Mutta uskon näin maatiaiskissan vakaalla luonteella selviäväni tästäkin koitoksesta puhtain paperein. Tämä on hyvä todiste siitä, ettei kannata pilata luonnollista kauneutta millään vippaskonsteilla.
Tahdon vielä lopuksi kiittää äitiäni Söpöä, jolta olen perinyt söpöyteni ja siskoani Täplää, joka aina on ollut minun tukenani. Toivon myös rauhaa Egyptin kissoille.
Kiitos myös Dataguruille, joka kuluvalla viikolla pelasti kaikki tärkeät kuvani ja muut tietoni, kun vanha kannettavani meni lopullisesti rikki. Palvelu oli niin nopeaa, että pystyin melkein heti jatkamaan blogin kirjoittelua uudella vekottimella. Olisi kamalaa, jos minulla nyt ei olisi toimivaa konetta, etten voisi kokea tätä ainutlaatuista hetkeä. Tämä on elämäni hienoin päivä.
Kiittäen Viiru - viikon kissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti