lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua kaikille kissoille ja kissaihmisille!


View this page in English. Not perfect but almost. 

Meille kissoille, tai siis ainakin minulle, joulussa parasta ei ole mahtava ruoka, yhdessäolo tai joululaulut vaan lahjapaperit ja -kassit. Jos kysytte miten niin, niin teillä ei ole sitten yhtään seikkailumieltä. Kun lahjat on avattu ja lattialle on muodostunut iso ja epämääräinen paperikasa avatuista lahjoista, on se Joulun paras hetki. Sukellan lahjakasaan kuin kärpänen sontakasaan ja kieriskelen ja nautiskelen rapinasta ja piiloista, joita paperit muodostavat. Se on sitten niin mahtavaa.

Lahjakassit ovat myös kivoja, vaikkakin vähän tylsempiä kuin paperikasat, sillä niitä ei voi itse juurikaan muokata. Tykkään olla luova niin lahjapaperi on parempi, kun siitä voi itse muokata juuri sellaisen kuin haluaa. Harmi kun joulu on vain kerran vuodessa. Mitä siis enää siitä höpisemään vaan vauhdilla takaisin kieriskelemään lahjapaperikasoihini. Aah ihanat kassit ja paperikasat.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Niin on kuulemma tapana sanoa, mitä se sitten tarkoittaakaan. Me kissat elämme vain tässä hetkessä ja yhdessä paikassa kerrallaan. Jokainen hetki on yhtä arvokas.

Tässä pieni kuvakollaasi jouluistani. Tämä on siis toinen jouluni, mutta samat kujeet jatkuvat. 

Aah tätä joulun materialismia...Kuva viime joulun kasasta, jolloin oli enemmän paketteja. Loppuispa lama jo...
Oho taisin penkoa väärää kassia, kun tämä paperi on näin suora. Ehkä voisin sitä vähän tassulla rypistellä.

Rapise rapisee kassissa. Tässä Täplän kanssa viime jouluna.
Tää on aika hyvä piilo, jos pystyisin olemaan ihan paikallani.

"Kukkuluuruu täällä Viiru. Tää pesä on mahtava!"

Kukas se siellä alla lymyää...

No tietenkin Viiru! Olis aika mahtavaa saada tällainen paketti, eikös?

Tähän vois vaikka nukahtaa.


Tää kassi onkin aika iso. Samanlainen kuin se viimevuotinen. Silloin kyllä mahtui Täpläkin. On vissiin tullut herkuteltua liikaa. 





Terveisin Viiru - Lahjapaperikasojen fanittaja






tiistai 29. marraskuuta 2011

Kiitos äänestäneille

View this page in English.  Not perfect but almost.

Kiitos kaikille teille ihanille minun kuvaani äänestäneille. Kisa jatkuu vielä, mutta olen tällä hetkellä ykkösenä Elämäni hetki kategoriassa. Jos siis pysyn ykkösenä, se tarkoittaisi siis sitä, että kuvani siirtyisi eteenpäin kansainväliseen tasoon. Eli minusta tulisi kansainvälinen malli, tuleva huippumalli. Tiesin aina, että pääsisin pitkälle. Olenhan vaan niin komia ja hurmaava. Mutta suurin kiitos kuuluu silti, teille kaikille minua tukeneille ja minun kykyihini uskoneisiin. Erityisesti Valokuvaamo.netin kuvaajille, jotka näkivät minussa jotain ainutlaatuista ja onnistuivat sen tuomaan hienosti esille.

Siis vielä ehdit vaikuttaa ja olla mukana tekemässä minusta kansainvälisen tason valokuvamallia. Se todellakin olisi elämäni hetki. Kiitos. Äänestä tästä.

Katse tulevaan nyt ja aina. Kansainväliset areenat odottavat.


Terveisin Viiru - Kansainvälinen huippumalli



lauantai 26. marraskuuta 2011

Kuinka pissata kuin kissa

View this page in English.  Not perfect but almost.

Meillä kissoilla on melko monimutkaiset vessarituaalit. Ensinnäkin paikan, jossa voimme hyvillä mielin käydä vapauttamassa itsemme paineista, pitää tuntua, näyttää ja haista hyvältä. Siis mikään haiseva ja likainen nurkka jossain tunkiolla ei käy. Mieluisinta olisi tietenkin käydä ulkona aina, kun siltä tuntuu, mutta se ei ole mahdollista meille kissoille, joita pidetään vankeina sisällä.  

Meidän oletetaan päästävämme jätöksemme pieneen ja haisevaan laatikkoon, missä on jotain kummallista hiekkaa. Yleensä sitä hiekkaa on vain niin vähän, ettei jätöksiä saa kunnolla peitettyä ja ne jäävät ikävästi haisemaan. Lisäksi tassut alkavat haista yhtä pahalle ja se on ikävää. Olenkin jo aika kauan pissannut pienempään laatikkoon, missä ei ole hiekkaa. Se on paljon mukavampaa ja siistimpää. Aina se siitä jonnekin sitten häviää.

Tämäkin homma vaatiin tarkkuutta. Tassut pidetään ulkopuolella.
Kaikista ihanin paikka olisi jokin puhdas ja suuri hiekkalaatikko, missä voisi rauhassa kaivaa tarpeeksi syvän kuopan. Ongelmana on vain se, että niihin on yleensä vaikeaa päästä, kun ne on aitauksien sisällä. En ymmärrä miksi rakentaa niin mahtava pissa- ja kakkapaikka, jos sinne ei edes pääse. Ihmiset on välillä niin outoja. En sitten tiedä käyvätkä ne itse siellä ollessaan pihalla.

En ole nähnyt ihmisten pissaavan tai kakkaavan ulkona. Olen kyllä usein haistanut ihmisten virtsaa ollessani ulkona. En sitten tiedä miten se on sinne joutunut. Enkä ymmärrä, mikseivät ne tajua peittää hajujaan. Ovat yhtä tyhmiä kuin koirat, jotka tykkäävät jättää jätöksiään mahdollisimman näkyvälle paikalle.  Hajuthan ajavat saaliseläimet pois. Ehkä ihmiset ovat sitten vain lopettaneet metsästämisen ja syövät kaiken vain purkeista niin kuin me vankikissat.

Olen huomannut, että ihmiset tykkäävät sisällä ollessaan käydä siinä oudossa pöntössä, missä on vettä ja mikä pitää outoa ääntä. Olen itsekin usein miettinyt pitäisikö sitä kokeilla, kun se näyttää niin hassulta ja kaiken lisäksi se imaisee kaiken tavaran sisäänsä. Sehän olisi kätevää, ei tarvisi miettiä hajuja. En vain tiedä, mihin se pönttö ne sitten vie. Ehkei se olekaan hyvä juttu.

Olen lukenut netistä, että joskus niistä pöntöistä voi tulla myös ulos rottia. Ne kiipeävät putkia pitkin sisälle asuntoon. Se ei minua haittaa, vaan usein nimen omaan toivoisin jonkin onettomman rotan kävelevän suoraan käpäliini. Käyhän se niinkin että, jos minä en pääse ulos niin rotat tulevat luokseni. Olisipahan jotain tekemistä tässä kurjassa vankilassa.

Kyllä tämä aina tuon saastaisen hiekkalaatikon voittaa. Sinne se pissa meni.
Joka tapauksessa muutama viikko sitten päätin sitten kokeilla ensimmäisen kerran tuota kummaa pönttöä. Se sujui ihan hyvin, vaikka aluksi oli hankalaa löytää hyvä ja vakaa asento. Onnistuin kuitenkin siinä, enkä edes sotkenut paikkoja tai itseäni. Harmitti vain se, etten voinut kunnolla nuuskaista pissaani niin kuin yleensä olen tottunut tekemään. Hajusta voi päätellä vaikka mitä, esimerkiksi sen onko terve. Hyvä puoli oli tietenkin se, ettei jäänyt mitään hajua. Siitä me kissat tykätään eniten, että on siistiä ja puhdasta. Täplä on tästä vielä tarkempi kuin minä, mutta se onkin sitten jo toinen tarina. 

Viikko sitten kuitenkin keksin vielä paremman paikan mihin pissata, nimittäin sen paikan, missä ihmiset yleensä pesevät käsiään (jos muistavat, ihmiset ovat saastaisia eläimiä). Sitä kutsutaan vissiinkin lavuaariksi. Siitä saa yleensä paremman otteen, ja sen rakenteen takia pystyn helposti nuuhkaisemaan sitä itseeän lavuaarin pinnalta. Silloin pitää tietenkin enemmän peitellä sitä hajua kuin jos pissaisi pönttöön, mutta tykkään tästä mielummin. 

Aah... tää se vasta on poikaa.

Suosittelen tätä myös muille kissoille ja fiksuille koirille, kokeilkaa rohkeasti. Älkääkä välittäkö ihmisistä, jos ne vaikuttavat vihaisilta. Tehkää silloin, kun ne eivät näe. Tässä vielä opettavainen video oikeaoppiseen lavuaariin pissaamiseen. Oppikaa ja kokeilkaa. Kysykää jos tulee kysymyksiä.

video




Terveisin Viiru - Kissa joka pissaa lavuaariin

perjantai 25. marraskuuta 2011

Osallistuin kuvakilpailuun, kaikki siis äänestämään!

Päätin taas osallistua valokuvakilpailuun uudella muotokuvallani. Tähän mennessä ei ole tullut yhtään yllätystä, sillä olen vuorokauden aikana saanut jo 51 ääntä. Jos siis tykkäät minusta, kuvastani tai vaan komeista kissoista siis äänestämään. Tässä linkki kisaan. Tarvitset vain facebook profiilin niin voit klikata "tykkää" kuvan alla olevasta linkistä. 

Kiitos jo etukäteen kaikille minua äänestäneille ja kaikille teille, jotka nyt menette  minua äänestämään. Hopi hopi. Erityiskiitos myös Valokuvaamo.netille, jotka ottivat minusta nämä hurmaavat kuvat. Valloittava persoonani pääsee kunnolla esille näissä kuvissa, eikös. Suosittelen myös muillekin itseään arvostaville kissoille (sekä koirille, jos niitä on), jotka haaveilevat valokuvamallin urasta. Se oli elämäni hetki, jonka muistan ikuisesti. 
Katse tulevaan on toiveikas valokuvakilpailun voittajana.     







Terveisin Viiru - Syntynyt voittamaan



maanantai 14. marraskuuta 2011

Kissamaisuutta ja Catwalkingia - siitä ne mallit tehty on

View this page in English.  Not perfect but almost.

Koska edellinen mallikeikkani oli niin suuri menestys, ja sain paljon kehuja kuvistani, joten päätin mennä uudestaan kuvattavaksi samaan studioon. Täplä vaati jäädä kotiin, sillä hänestä mallihommat ovat vain hölmöjen hommaa. Hölmöjen hommaa tai ei, voin sanoa, että tällä kertaa jopa ylitin omatkin odotukseni. Poseeraustaitoni sen kun paranevat entisestään. Taidan olla luonnonlahjakkuus. 

"Aah mikä profiili. Niin ylväs, kuin Sfinksi. "
Olen myös perehtynyt tähän malli- ja muotialaan paremmin ensimmäisen mallikeikkani jälkeen. Yksi asia mikä tuli vastaan monessa eri jutussa oli kissamaisuus. Mallien kävelyäkin kutsutaan catwalkingiksi eli kissakävelyksi. Mallien tulisi myös olla mahdollisimman kissamaisia liikkeissään ja olemukseltaan. 

"Tässä malli kävelee catwalkilla catwalkingia. Ei se kyllä kissalta näytä. Ei ole edes karvoja."
Oikeastaan ei ole mikään yllätys, että meitä kissoja matkitaan tässäkin asiassa, sillä mehän olemme kaikin puolin täydellisiä olentoja: kauniita, sulavia ja viehkeitä. Ihminen voi vain yrittää matkia jotain sellaista, mikä meiltä kissoille tulee ihan luonnostaan. Minua ei siis haittaa, että mielikuva meistä kissoista liitetään mukaan kauneusalaan.


Tää on mun parempi puoli.
Huomasin myös, että meidät kissat liitetään mukaan johonkin ihmeelliseen seksijuttuun. Kauniita ja vähäpukeisia tai muovipukuisia naisia kutsutaan kissoiksi jne. Mutta en oikein vieläkään ymmärrä mitä kissoilla on tekemistä seksikkyyden kanssa. Mitä se seksi edes on? Kysyin Täplältäkin, mutta hänkään ei tiennyt. No ehkä se selkenee minulle vielä joskus tai sitten ei. Luutavasti sekin on meille kissoille vain eduksi ja kunniaksi. 

"Hei mitä se seksi on?"






Terveisin Viiru - kissamaisin malli





lauantai 12. marraskuuta 2011

Tulevaisuus valokuvamallina

View this page in English.  Not perfect but almost.

Olen taas keksinyt uuden aluevaltauksen nimittäin valokuvamallina olemisen. Minustahan on koko lyhyen elämäni aikana ihan syntymästä saakka aina otettu paljon kuvia. Lisäksi minua aina kehuttu komeaksi kissaksi. Olenhan myös voittanut kerran jopa kauneuskilpailuiden pääpalkinnon. Seuraavaksi minut varmasti jo kutsutaan ihan milanoon asti.

Nyt päätin kuitenkin kokeilla valokuvattavana olemista ihan tosissaan, joten päätin mennä testikuvaukseen Valokuvaamo.net studioon. Tunsin oloni heti kotoisaksi kameran edessä ja kuvaajakin kehui minua luonnonlahjakkuudeksi. Osasin olla rento ja luonnollinen. Samaa ei tosin voi sanoa siskostani Täplästä, joka myös tuli testikuvaukseen. Hänestä saatiin vain yksi onnistunut kuva. No minusta saatiin tietenkin niin monta onnistunutta otosta, että niistä oli vaikeaa valita parhaimmat tänne esille. Tässä siis muutama henkilökohtainen suosikkini.

Suora avoin katse tepsii aina.
Profiilini on niin kaunis, ettei kuva voi epäonnistua.
Katse tulevaisuuteen on toiveikas, sillä minusta tulee kissamalli.
Kolli makailee taljalla rennosti. Kunpa saisi vielä misun kainaloon.
Tässä kuvassa saatoin ottaa ehkä liian rennosti, sillä nukahdin hetkeksi.
Täplän katse kertoo kaiken: Miksi minua kuvataan?




Terveisin Viiru - Kissamalli Nro Uno



tiistai 11. lokakuuta 2011

Hauskoja kissakuvia ja vähän muutakin

Anteeksi ettei minusta ole kuulunut vähään aikaan, mutta olen ollut kiireinen uuden urani kanssa. Nyt kun en enää pääse ulos olen yrittänyt keksiä muuta ajanvietettä nukkumisen ja syömisen lisäksi. Olen päättänyt, että minusta tulee koomikko. Olen laittanut nettiin itsestäni hauskoja kuvia ja toivonut positiivista vastaanottoa.

En ole kuitenkaan saanut vielä yhtäkään ääntä. Se ei ole kuitenkaan lannistanut minua, sillä tiedän että sisälläni asuu suuri koomikko. Minusta tulee vielä suuri internetsensaatio, suurempi kuin kukaan muu kissa, suurempi kuin läski Fat Boy kissa.

Hauskoja kuviani voit katsoa täältä, ja jos tykkäät niin otan mielelläni vastaan ääniä. Nettisivulla on myös monia muitakin hauskoja kissakuvia. Tietenkään ne eivät ole yhtä hauskoja kuin omani, mutta jotkut ovat aika huvittavia.
Nyt ei saa luovuttaa. Yhdessä ollaan vahvempia.
Nyt menen istumaan ulko-oven eteen surumielisen näköisenä, jos vaikka tänään pääsisin vihdoin ulos lenkille pienestä tihkusateesta huolimatta. Tunnustan tässä samalla myös sen, että olen vihdoin suostunut kävelemään valjaissa olosuhteiden pakosta. (Tässä tarina ensimmäisestä kävelystäni, mikä oli aikamoinen katastrofi.) En siitä kamalasti nauti, mutta se on ainoa mahdollisuus päästä ulos. Tarpeeksi pitkä fleksi myös antaa keinotekoisen tunteen vapaudesta. Tämän vapauden säde tosin on vain kolme metriä, mutta se on tarpeeksi siihen, että suostun kävelemään vapaaehtoisesti. Pieni nykäisi palauttaa nopeasti takaisin todellisuuteen, jos erehdyn luulemaan olevani vapaa.

"Mä oon tosi kiltisti, jos mennään ulos..."
Voi kuinka kaipaankaan vapauttani. En ole edes napannut yhtään hiirtä pitkään aikaan. Se onkin ainoa hyvä puoli tässä vankeudessani tai oikeastaan tämä on enemmän ollut vieroitushoitoa. Olen päässyt eroon riippuvuudestani. Olen oppinut, että se vaatii vain kärsivällisyyttä ja itsekuria. Nykyisin ajattelen saalistamista ja tappamista enää vain aamuyön tunteina, kun ikkunasta tuleva huumaava tuoksu palauttaa mieleeni kaikki ne hyvät muistot menneestä elämästäni.

Ah Vapaus...Enää vain kaukainen muisto...

Terveisin Viiru - Koomikko-Kissa

torstai 29. syyskuuta 2011

A Day In Life

I read the news today oh boy...
About a man whose wife cheated on him. 
And though the news was rather sad
Well I just had to laugh.

I saw the photograph
of a 53 year old pregnant woman.

He was run over by a bus.
He didn't notice that there was a car.
A crowd of people stood and stared
Maybe his bus factor was really high 
No one really knows
If Nokia thinks the same about their employees.

I saw a film today oh boy
About a driver who got stabbed.
A crowd of people turned away
but I just had to look
Having read the book
I'd love to watch the show



I Woke up, at noon,
Stretched my body for a while

 



Found my way to my bowl that was empty, 
And looking up I noticed my food.             
Made a sound and had some service           


Ate my food and licked my fur
Peed in the sand and licked again 









Found my way back to bed,
and purred and I went into a dream









 I read the news today oh boy
I'd love to turn you on





Best regards Viiru - A Day in Cat's Life

torstai 1. syyskuuta 2011

Another Day In Hell

Terveisiä helvetistä. Siltä tämä vankeus nimittäin tuntuu. Olen nyt ollut vangittuna sisälle jo toista viikkoa. Viikko sitten perjantaina sain viimeisen kerran kokea vapauden riemua. Nyt se on vain kaukainen muisto enää. Syyt vapaudenriistooni ovat minulle vielä hieman epäselvät, mutta luulen sillä olevan jotain tekemistä sen kanssa, että aloin käydä liian uteliaaksi. Ympärilläni oleva maailma tarjoaa niin paljon erilaisia houkutuksia, että niitä on välillä mahdotonta yrittää torjua. Usein en edes jaksa yrittää vastustella vaan annan vain mennä. 


Yleensä aloitan tutkimukseni lähimetsästä, mutta jokin ääni tai haju vie minut seuraavaan paikkaan ja niin edelleen. Ennen kuin huomaankaan, makaan jossain vieraassa talossa keskellä sohvaa kuin omistaisin sen. Saan palvelua kuin kuningas: hyvää ruokaa, huomiota ja lämpöä. Tällaisia paikkoja minulle on eri puolilla kotikaupunkiani. Kutsun niitä tarvevarastoikseni, sillä niistä saa kaikkea sitä mitä kulloinkin olen vailla. 

Miksikö olen näitä varakoteja päättänyt sitten hankkia? Käytännön syistä olen luonut itselleni tallaiset ihanteelliset olosuhteet. En aina jaksa lähteä takaisin pääkotiini kesken seikkailuretkieni, joten olen pyrkinyt maksimoimaan ajankäytön niin, että voin välillä käydä lepäilemässä ja syömässä lähimmässä tarvevarastossani. Ihmiset jostain syystä tykkäävät ottaa söpön kissan sisälle kotiinsa ja antaa kaiken lisäksi makkaraa. Onneksi ihmiset ovat niin tyhmiä, että niitä on helppo käyttää hyväkseen. Parasta siinä on se, etteivät he edes tiedä tulleensa kusetetuksi, vaan luulevat vain pelastavansa eksyneen kissan. Suon heille tämän ilon, sillä ihmiset vaikuttavat aika onnettomilta eläimiltä. Eivät osaa nauttia elämästään niin kuin me kissat.

Rennosti hyvä tulee.
Välillä tosin tykkään ottaa vähän pidemmän loman ja jäädä vähän lepäilemään mukavalle sohvalle pariksi päiväksi. Joskus kuitenkin asiat menevät mönkään, sillä jostain kummasta syystä pääpalvelijani yllättäen ilmestyy jostain ja vie minut takaisin pääkotiini. Kaiken lisäksi minut teljetään sisälle kuin vanki tyrmäänsä odottamaan hidasta kuolemaa päästyämme takaisin pääkotiin. Tuntuu kuin tukehtuisin tänne sisälle. Mitä pahaa olen tehnyt. Luulisi sen olevan etuoikeus hakea minut takaisin kotiin, vaikka keskellä yötä.

Tänne sisälle tukehtuu.
En ole kuitenkaan koskaan luovuttanut, vaan olen pyrkinyt erilaisin keinoin pääsemään vapaaksi. Yksi lempipuuhistani on tarkkailla ihmisten toimia. Mitä ne tekevät, miten sen tekevät ja miksi. Olen tällä tavalla oppinut vaikka mitä ja tiedän myös mitä kannattaa välttää: kylpyammeeseen ei kannata hypätä, jos se on täynnä vettä; eikä kaikkiin paikkoihin kannata mennä, sillä niihin voi jäädä jumiin. 

Tässä on mukavaa maata ja sunnitella pakoa.
Yksi asia, mistä on ollut erityisen paljon hyötyä, on ovien avaamisen opettelu. Olen huomannut, että ihmiset avaavat oven aina tietystä kohdasta siis kahvasta. Tässä operaatiossa on hyötyä linjakkaasta ja pitkästä kropastani. Tiettyihin ovien kahvoihin yletyn, jos kurotan niin ylös kuin pääsen. Se vaatii kyllä loistavaa tasapainon hallintaa ja tarkkuutta, jota minulta luonnollisesti löytyy. Vaativinta on saada kahva alas ja yhtä aikaa työntää ovea, jotta se aukeaisi. Joskus siinä onnistunkin.  Mutta on helpompaa, jos kahvan päälle pystyy hyppäämään ylhäältä käsin. Silloin onnistun takuuvarmasti. Ovi aukeaa kuin taikaiskusta, ja vapaus kutsuu Viirua. Sitä onnistumisen tunnetta ei voita mikään. 

"Hei tänne äkkiä! Nyt jäi tassu jumiin. "
Nyt kuitenkin edelleen mätänen täällä sisällä, sillä tämänpäiväinen oven avaus yritys meni pahasti pieleen kynteni jäätyä jumiin ovennuppiin. Voi sitä nöyryytystä. Jouduin huutamaan palvelijoitani tai siis oikeastaan vanginvartijoitani auttamaan minut pois siitä pinteestä. Opinhan taas jotain uutta. Kissakin voi jäädä kynsistään kiinni vaikka mihin. En kuitenkaan ole vielä luovuttanut. Vielä minä jotain keksin - vapaus here I come. 


Terveisin Viiru - a Cat from Hell

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Voi voi minkä teit!

Kun kaikki oli vielä mahdollista.
Kaikki oli valmiina, kaikki odottivat, mutta jotain meni pieleen. Ylilatautuminen kostautui ja Jamaikan salama otti varaslähdön. Voi tätä murheen päivää. Vuodesta 2010 lähtien jo ensimmäisestä vilppilähdöstä on juoksija passitettu takaisin pukuhuoneeseen. Mielummin olisin kyllä halunnut nähdä kuka oikeasti olisi ollut maailman nopein mies. Nyt tuntuu, että Yohan Blake voitti vain, kun hallitseva mestari mokasi lähdössä. Toisen epäonni on toisen onni. 

It's raining cats and dogs.
Toinen päivän pettymys oli se, ettei hurrikaani Irene vastannut newyorkilaisten odotuksia. Sitä oli odotettu monta päivää ja kun se vihdoin rantautui New Yorkiin, toi se mukanaan vain jonkin verran myrskyä, sadetta ja tulvia. On siinäkin varsinainen Aunt Flow. New York pääsee siis palaamaan hektiseen elämäntyyliseen odotettua nopeammin. Ehkä jotkut toivoivat viettävänsä pidemmänkin loman. Hirmumyrskyt ovat arvaamattomia, mutta niiltä kannattaa silti aina suojautua. Vaikka tuuli ei olisi tappava, voi sen nostattama tulva olla kohtalokas. Tulva voi myös pakottaa jäämään sisätiloihin useiksi päiviksi, joten kannattaa hamstrata tarvikkeita ja naposteltavaa kotiin. Itse asiassa pientä hätäpakkausta tulisi aina pitää varastossa pahan päivän varalle. 

Tyyntä myrskyn edellä...
Me kissathan tykkäämme saada ruokamme mahdollisimman tuoreena, mielummin siis elävänä. Sisäkissoina ollessamme, jollaisena minäkin joudun nyt olemaan, saamme ruokamme yleensä purkista tai pussista. Yleensä emme saa niitä edes itse auki ilman ihmisen avuliasta kättä. Joskus yön pimeinä tunteina minutkin kuitenkin valtaa paniikki siitä, että kuolen nälkään. Tiedän missä ruokaani säilytetään, joten välillä saatan hädissäni yrittää saada sellaisen ruokapussin auki. Viimeksi jopa siinä onnistuin. En siis tarvitse enää ihmistä siihenkään hommaan. 


Mihin siis tarvitsen tuota outoa ja haisevaa kaksijalkaista. En ole vielä ratkaissut tuota arvoitusta. Ehkä se onkin toisinpäin, he tarvitsevat meitä, meidän kissojen ylivoimaista älykkyyttä. He tarvitsevat jonkun, jota palvella ja miellyttää. Siihen me kissat sovimme paremmin kuin hyvin. Siis jääkäämme vielä toistaiseksi ihmisten hellään huomaan, sillä he tarvitsevat sitä. 


Terveisin Viiru - edelleen Maailman nopein kissa


Maailman nopein mies

Tänään se ratkeaa: kuka on maailman nopein mies. Yleisurheilun MM-kisat alkoivat eilen Korean Daegussa. Samana päivänä lähtivät myös käyntiin miesten 100 metrin alkuerät. Kaikkien huomio kiinnittyi erääseen mieheen, Usain Boltiin. Hänen hallussaan on huima maailmanennätys 9,58. Bolt ei itse usko olevansa yhtä hyvässä kunnossa kuin pari vuotta sitten Berliinissä, mutta alkuerän helpon näköinen hölkkäys nostaa Boltin ennakkosuosikin asemaan. Maailman nopein mies on taas täällä. 


Kaksi kokenutta juoksijaa Asafa Powell ja Tayson Gay ovat loukkaantumisten takia poissa näistä kisoista, joten finaaliin on avoimia paikkoja uusille hastajille. Ainoa, joka Boltin ylivoimaa voisi horjuttaa on maailmanmestarin harjoittelukaveri 21-vuotias Yohan Blake. Blaken pitää kuitenkin yltää täydelliseen suoritukseen, jotta voisi haastaa Boltin. Välierässä Blake juoksi nopeamman ajan kuin Bolt, mutta tästä ajasta on vaikea päätellä mitään, sillä finaali juostaan vasta kello 14.45.


Euroopan nopein mies ranskalainen Christophe Lemaitre onnistui myös pääsemään finaaliin ja nappisuorituksella hänelle voi myös irrota mitali. Toinenkin ranskalainen Jimmy Vicaut eteni finaaliin aikavertailun kautta. Finaalissa nähdään vain yksi yhdysvaltalainen juoksija Walter Dix. Tämä tarkoittaa sitä, että Jamaikaa on melko voittamaton myöskin viestissä, sillä Boltin ja Blaken lisäksi fiinaaliin pääsi myös maanmies Nesta Carter. 


Tänään on siis luvassa suuri urheilunäytelmä. Pystyykö hallitseva maailmanmestari voittamaan, pystyykö hän ylittämään itsensä. Uutta maailmanennätystä tuskin on luvassa, mutta 196 senttisen Boltin juoksua on aina ilo katsella. Mikään ei kuitenkaan ole vielä varmaa ja se tekeekin finaalista niin jännittävän. Voittamalla Bolt lunastaisi paikkansa ylivoimaisena juoksijana. Tänään saamme siis seurata kulkeeko Boltin askel kohti legendan asemaa.



Terveisin Viiru - Maailman nopein kissa


lauantai 6. elokuuta 2011

I'm back, baby!

Olen tulossa takaisin Suomeen. Lähdin taas omille reissuilleni muutamaksi viikoksi, sillä olenhan reissumies. Lisäksi huonot tapani saivat liikaa negatiivista palautetta talon naisväeltä, että päätin ottaa pienen aikalisän.

Kävin tällä kertaa ihan Italiassa asti. Paljon tuli koettua ja nähtyä, mutta niistä sitten myöhemmin lisää paremmalla ajalla. Kyllä tämä Eurooppa on sitten laaja ja monipuolinen alue. Suomi on niin kaukainen ja syrjäinen paikka pohjolassa. Onhan täällä paljon hyvääkin, kuten loputon määrä hyviä metsästysmaita ja kiipeilypuita. Talven kylmyys kyllä ottaa luihin ja ytimiin. Pitää harkita, jos taas talven tullen lähtisin etelään kuin muttolinnut. Linnut vasta osaavatkin elää. Lentämisen vapaus se vasta olisikin jotain.

Nyt kuitenkin otan pienet nokoset ja asetun taas talon herraksi, ennen kuin paljastan enempää reissuistani maailman laidalla.



Terveisin Viiru - reissumiesten mies

tiistai 28. kesäkuuta 2011

My Name is Viiru, and I Have a Problem

Nyt se on pakko tunnustaa, minulla on ongelma. Se on tullut pikkuhiljaa ja salakavalasti. En huomannut sitä ennen kuin en enää pystynyt sitä itse hallitsemaan. Joka päivä lupaan itselleni, että tämä on viimeinen kerta. Joka päivä kuitenkin petän itseäni jatkamalla pahoja tapojani. En enää pysty katsomaan itseäni edes peilistä. Välttelen muiden seuraa, sillä tunnen syyllisyyttä käytökseni takia. Täpläkin kyselee palattuani yöllisiltä retkiltä, että missä sitä ollaan olut koko yö. Tilanne on eskaloitunut nyt niin pahaksi, että en enää jaksa. Tarvitsen apua. 

"Help me! You are my only hope."
Mikä siis on ongelmani? Kaikki alkoi maaliskuussa saatuani vapauteni takaisin kärsittyäni parin kuukauden vankeusrangaistuksen. Hullaannuin saavutetusta vapaudestani niin paljon, että en enää pystynyt hallitsemaan itseäni kunnolla. 

"Mikä on tämä outo tunne sisälläin?"
Halusin ulos jatkuvasti, jopa unissani. Seikkailuistani tuli pidempiä päivä päivältä. Samalla kissamaiset taitoni kehittyivät uusiin sfääreihin. Huomasin olevani täydellinen luontokappale, joka pystyy halutessaan mihin tahansa, vaikka tappamaan. Tuntui kuin minut olisi nimenomaan luotu tappamista varten. 


Aluksi en oikein edes ymmärtänyt mitä tein. Tuntui kuin ääni pääni sisällä olisi käskenyt minua tekemään niin. Pimeä puoli veti minua puoleensa kuin magneetti. Olin kuin eri kissa. En enää tunnistanut itseäni, olin muuttunut joksikin muuksi. Minusta oli tullut tappaja.

Jos katse voisi tappaa...
Tapoin mitä kynsiini sain, lähinnä jyrsijöitä. Parhaimpina tai oikeastaan pahimpina päivinä saatoin saada kiinni jopa kolme hiirtä. Yleensä en tappanut niitä heti, vaan leikin niillä aikani. Muutaman toin jopa sisälle asti, jos tuuletusikkuna oli jätetty auki. Sisällä pystyin leikkimään hiirillä pidempään, kun ne eivät voineet karata kauas. 

"Hei mihin sä viet mun hiiren. Anna takas se."
Kerran kyllä yksi hiiri pääsi minulta karkuun kaapin taakse, jossa se oli pari päivää kunnes palvelijani löysivät sen hiippailemasta ja veivät ulos. En ilostunut siitä, kun taas ihmiset eivät olleet kovin iloisia hiirileikeistäni. Ne pitivät minua vangittuna sisällä muutaman päivän siitä syystä. Pahat tapani alkoivat kuitenkin uudelleen, kun sain taas vapauteni takaisin. 

"Ihanaa olla taas vapaana, eiku seikkailemaan..."
Olen nyt ollut koko illan vangittuna ja, vaikka en siitä pidä, olen siihen sopeutunut. Ymmärrän, että muuta vaihtoehtoa ei ole, jos haluan tilanteen parantuvan. Haluan hallita riippuvuuttani ja tulla oman itseni herraksi. Ennen kuin pääsen niin pitkälle, tarvitsen kuitenkin apua. Seuraavat päivät tulevat olemaan rankkoja mutta toivottavasti opettavaisia. Aion löytää keinon, jolla pystyn hallitsemaan tekojani ja mielihalujani. Tulen raportoimaan tulevina päivinä siitä, kuinka edistyn uuden haasteeni edessä. 

"Mitä jos tappaisin itseni tällä muovipussilla..."




Terveisin Viiru - The Killer Cat

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...