tiistai 29. marraskuuta 2011

Kiitos äänestäneille

View this page in English.  Not perfect but almost.

Kiitos kaikille teille ihanille minun kuvaani äänestäneille. Kisa jatkuu vielä, mutta olen tällä hetkellä ykkösenä Elämäni hetki kategoriassa. Jos siis pysyn ykkösenä, se tarkoittaisi siis sitä, että kuvani siirtyisi eteenpäin kansainväliseen tasoon. Eli minusta tulisi kansainvälinen malli, tuleva huippumalli. Tiesin aina, että pääsisin pitkälle. Olenhan vaan niin komia ja hurmaava. Mutta suurin kiitos kuuluu silti, teille kaikille minua tukeneille ja minun kykyihini uskoneisiin. Erityisesti Valokuvaamo.netin kuvaajille, jotka näkivät minussa jotain ainutlaatuista ja onnistuivat sen tuomaan hienosti esille.

Siis vielä ehdit vaikuttaa ja olla mukana tekemässä minusta kansainvälisen tason valokuvamallia. Se todellakin olisi elämäni hetki. Kiitos. Äänestä tästä.

Katse tulevaan nyt ja aina. Kansainväliset areenat odottavat.


Terveisin Viiru - Kansainvälinen huippumalli



lauantai 26. marraskuuta 2011

Kuinka pissata kuin kissa

View this page in English.  Not perfect but almost.

Meillä kissoilla on melko monimutkaiset vessarituaalit. Ensinnäkin paikan, jossa voimme hyvillä mielin käydä vapauttamassa itsemme paineista, pitää tuntua, näyttää ja haista hyvältä. Siis mikään haiseva ja likainen nurkka jossain tunkiolla ei käy. Mieluisinta olisi tietenkin käydä ulkona aina, kun siltä tuntuu, mutta se ei ole mahdollista meille kissoille, joita pidetään vankeina sisällä.  

Meidän oletetaan päästävämme jätöksemme pieneen ja haisevaan laatikkoon, missä on jotain kummallista hiekkaa. Yleensä sitä hiekkaa on vain niin vähän, ettei jätöksiä saa kunnolla peitettyä ja ne jäävät ikävästi haisemaan. Lisäksi tassut alkavat haista yhtä pahalle ja se on ikävää. Olenkin jo aika kauan pissannut pienempään laatikkoon, missä ei ole hiekkaa. Se on paljon mukavampaa ja siistimpää. Aina se siitä jonnekin sitten häviää.

Tämäkin homma vaatiin tarkkuutta. Tassut pidetään ulkopuolella.
Kaikista ihanin paikka olisi jokin puhdas ja suuri hiekkalaatikko, missä voisi rauhassa kaivaa tarpeeksi syvän kuopan. Ongelmana on vain se, että niihin on yleensä vaikeaa päästä, kun ne on aitauksien sisällä. En ymmärrä miksi rakentaa niin mahtava pissa- ja kakkapaikka, jos sinne ei edes pääse. Ihmiset on välillä niin outoja. En sitten tiedä käyvätkä ne itse siellä ollessaan pihalla.

En ole nähnyt ihmisten pissaavan tai kakkaavan ulkona. Olen kyllä usein haistanut ihmisten virtsaa ollessani ulkona. En sitten tiedä miten se on sinne joutunut. Enkä ymmärrä, mikseivät ne tajua peittää hajujaan. Ovat yhtä tyhmiä kuin koirat, jotka tykkäävät jättää jätöksiään mahdollisimman näkyvälle paikalle.  Hajuthan ajavat saaliseläimet pois. Ehkä ihmiset ovat sitten vain lopettaneet metsästämisen ja syövät kaiken vain purkeista niin kuin me vankikissat.

Olen huomannut, että ihmiset tykkäävät sisällä ollessaan käydä siinä oudossa pöntössä, missä on vettä ja mikä pitää outoa ääntä. Olen itsekin usein miettinyt pitäisikö sitä kokeilla, kun se näyttää niin hassulta ja kaiken lisäksi se imaisee kaiken tavaran sisäänsä. Sehän olisi kätevää, ei tarvisi miettiä hajuja. En vain tiedä, mihin se pönttö ne sitten vie. Ehkei se olekaan hyvä juttu.

Olen lukenut netistä, että joskus niistä pöntöistä voi tulla myös ulos rottia. Ne kiipeävät putkia pitkin sisälle asuntoon. Se ei minua haittaa, vaan usein nimen omaan toivoisin jonkin onettomman rotan kävelevän suoraan käpäliini. Käyhän se niinkin että, jos minä en pääse ulos niin rotat tulevat luokseni. Olisipahan jotain tekemistä tässä kurjassa vankilassa.

Kyllä tämä aina tuon saastaisen hiekkalaatikon voittaa. Sinne se pissa meni.
Joka tapauksessa muutama viikko sitten päätin sitten kokeilla ensimmäisen kerran tuota kummaa pönttöä. Se sujui ihan hyvin, vaikka aluksi oli hankalaa löytää hyvä ja vakaa asento. Onnistuin kuitenkin siinä, enkä edes sotkenut paikkoja tai itseäni. Harmitti vain se, etten voinut kunnolla nuuskaista pissaani niin kuin yleensä olen tottunut tekemään. Hajusta voi päätellä vaikka mitä, esimerkiksi sen onko terve. Hyvä puoli oli tietenkin se, ettei jäänyt mitään hajua. Siitä me kissat tykätään eniten, että on siistiä ja puhdasta. Täplä on tästä vielä tarkempi kuin minä, mutta se onkin sitten jo toinen tarina. 

Viikko sitten kuitenkin keksin vielä paremman paikan mihin pissata, nimittäin sen paikan, missä ihmiset yleensä pesevät käsiään (jos muistavat, ihmiset ovat saastaisia eläimiä). Sitä kutsutaan vissiinkin lavuaariksi. Siitä saa yleensä paremman otteen, ja sen rakenteen takia pystyn helposti nuuhkaisemaan sitä itseeän lavuaarin pinnalta. Silloin pitää tietenkin enemmän peitellä sitä hajua kuin jos pissaisi pönttöön, mutta tykkään tästä mielummin. 

Aah... tää se vasta on poikaa.

Suosittelen tätä myös muille kissoille ja fiksuille koirille, kokeilkaa rohkeasti. Älkääkä välittäkö ihmisistä, jos ne vaikuttavat vihaisilta. Tehkää silloin, kun ne eivät näe. Tässä vielä opettavainen video oikeaoppiseen lavuaariin pissaamiseen. Oppikaa ja kokeilkaa. Kysykää jos tulee kysymyksiä.

video




Terveisin Viiru - Kissa joka pissaa lavuaariin

perjantai 25. marraskuuta 2011

Osallistuin kuvakilpailuun, kaikki siis äänestämään!

Päätin taas osallistua valokuvakilpailuun uudella muotokuvallani. Tähän mennessä ei ole tullut yhtään yllätystä, sillä olen vuorokauden aikana saanut jo 51 ääntä. Jos siis tykkäät minusta, kuvastani tai vaan komeista kissoista siis äänestämään. Tässä linkki kisaan. Tarvitset vain facebook profiilin niin voit klikata "tykkää" kuvan alla olevasta linkistä. 

Kiitos jo etukäteen kaikille minua äänestäneille ja kaikille teille, jotka nyt menette  minua äänestämään. Hopi hopi. Erityiskiitos myös Valokuvaamo.netille, jotka ottivat minusta nämä hurmaavat kuvat. Valloittava persoonani pääsee kunnolla esille näissä kuvissa, eikös. Suosittelen myös muillekin itseään arvostaville kissoille (sekä koirille, jos niitä on), jotka haaveilevat valokuvamallin urasta. Se oli elämäni hetki, jonka muistan ikuisesti. 
Katse tulevaan on toiveikas valokuvakilpailun voittajana.     







Terveisin Viiru - Syntynyt voittamaan



maanantai 14. marraskuuta 2011

Kissamaisuutta ja Catwalkingia - siitä ne mallit tehty on

View this page in English.  Not perfect but almost.

Koska edellinen mallikeikkani oli niin suuri menestys, ja sain paljon kehuja kuvistani, joten päätin mennä uudestaan kuvattavaksi samaan studioon. Täplä vaati jäädä kotiin, sillä hänestä mallihommat ovat vain hölmöjen hommaa. Hölmöjen hommaa tai ei, voin sanoa, että tällä kertaa jopa ylitin omatkin odotukseni. Poseeraustaitoni sen kun paranevat entisestään. Taidan olla luonnonlahjakkuus. 

"Aah mikä profiili. Niin ylväs, kuin Sfinksi. "
Olen myös perehtynyt tähän malli- ja muotialaan paremmin ensimmäisen mallikeikkani jälkeen. Yksi asia mikä tuli vastaan monessa eri jutussa oli kissamaisuus. Mallien kävelyäkin kutsutaan catwalkingiksi eli kissakävelyksi. Mallien tulisi myös olla mahdollisimman kissamaisia liikkeissään ja olemukseltaan. 

"Tässä malli kävelee catwalkilla catwalkingia. Ei se kyllä kissalta näytä. Ei ole edes karvoja."
Oikeastaan ei ole mikään yllätys, että meitä kissoja matkitaan tässäkin asiassa, sillä mehän olemme kaikin puolin täydellisiä olentoja: kauniita, sulavia ja viehkeitä. Ihminen voi vain yrittää matkia jotain sellaista, mikä meiltä kissoille tulee ihan luonnostaan. Minua ei siis haittaa, että mielikuva meistä kissoista liitetään mukaan kauneusalaan.


Tää on mun parempi puoli.
Huomasin myös, että meidät kissat liitetään mukaan johonkin ihmeelliseen seksijuttuun. Kauniita ja vähäpukeisia tai muovipukuisia naisia kutsutaan kissoiksi jne. Mutta en oikein vieläkään ymmärrä mitä kissoilla on tekemistä seksikkyyden kanssa. Mitä se seksi edes on? Kysyin Täplältäkin, mutta hänkään ei tiennyt. No ehkä se selkenee minulle vielä joskus tai sitten ei. Luutavasti sekin on meille kissoille vain eduksi ja kunniaksi. 

"Hei mitä se seksi on?"






Terveisin Viiru - kissamaisin malli





lauantai 12. marraskuuta 2011

Tulevaisuus valokuvamallina

View this page in English.  Not perfect but almost.

Olen taas keksinyt uuden aluevaltauksen nimittäin valokuvamallina olemisen. Minustahan on koko lyhyen elämäni aikana ihan syntymästä saakka aina otettu paljon kuvia. Lisäksi minua aina kehuttu komeaksi kissaksi. Olenhan myös voittanut kerran jopa kauneuskilpailuiden pääpalkinnon. Seuraavaksi minut varmasti jo kutsutaan ihan milanoon asti.

Nyt päätin kuitenkin kokeilla valokuvattavana olemista ihan tosissaan, joten päätin mennä testikuvaukseen Valokuvaamo.net studioon. Tunsin oloni heti kotoisaksi kameran edessä ja kuvaajakin kehui minua luonnonlahjakkuudeksi. Osasin olla rento ja luonnollinen. Samaa ei tosin voi sanoa siskostani Täplästä, joka myös tuli testikuvaukseen. Hänestä saatiin vain yksi onnistunut kuva. No minusta saatiin tietenkin niin monta onnistunutta otosta, että niistä oli vaikeaa valita parhaimmat tänne esille. Tässä siis muutama henkilökohtainen suosikkini.

Suora avoin katse tepsii aina.
Profiilini on niin kaunis, ettei kuva voi epäonnistua.
Katse tulevaisuuteen on toiveikas, sillä minusta tulee kissamalli.
Kolli makailee taljalla rennosti. Kunpa saisi vielä misun kainaloon.
Tässä kuvassa saatoin ottaa ehkä liian rennosti, sillä nukahdin hetkeksi.
Täplän katse kertoo kaiken: Miksi minua kuvataan?




Terveisin Viiru - Kissamalli Nro Uno



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...