sunnuntai 26. helmikuuta 2012

And the Oscar goes to...

 View this page in English. Not perfect.

Taas on koittanut se päivä, jolloin jaetaan elokuvamaailman suurimmat tunnustukset eli Oscarit. Viime vuosina palkinnot ovat menneet pienen budjetin eli itsenäisesti tuotetuille elokuville. Eilen jaettiinkin Independent Spirit palkinnot, jotka saattavat antaa viitteitä tämän illan voittajista. 

Suurin ennakkosuosikki parhaan elokuva Oscarin voittajaksi on ranskalainen The Artist. Elokuvan erikoisin piirre ei kuitenkaan ole sen alkuperä vaan se, että se on pääasiassa mykkäelokuva ja vielä mustavalkoinen. Jos The Artist voittaa parhaan elokuvan Oscarin, on se melko ainutlaatuinen asia, sillä vain yksi Oscar on aiemmin mennyt mykkäelokuvalle. Aivan ensimmäisen Oscarin voitti mykkäelokuva Wings ensimmäisessä gaalassa vuonna 1928. The Artist onkin eräänlainen kunnianosoitus mykkäajan elokuville. Samaan aikaan se kuvaa kehityksen perässä pysymistä tai siitä tipahtamista. 

Geroge Valentin ei osaa puhua mutta osaa tanssia. Minä osaan molempia, mutta vain salaa ja yksin.
Elokuvan roolihahmolle Geroge Valentinelle meinaa käydä hullusti siirryttäessä mykkäelokuvista äänielokuviin. Hän ei millään usko niiden olevan tulevaisuuden juttu, eikä siksi suostu näyttelemään niissä. Lopputulos on kuitenkin jo ennakolta katsojien tiedossa. Äänielokuvat syrjäyttävät mykkäfilmit ja niin myös George jää unholaan. 

Nyt nolottaa Georgen puolesta, mutta ainakin on melkein yhtä komia kuin minä.
Vertauskuvia löytyy siis monelta eri tasolta ja siksi elokuva sopiikin katsottaviksi kenelle tahansa. Me kissat samaistumme tähän tematiikkaan vahvasti, sillä emme totu muutoksiin kovinkaan helposti vaan päinvastoin pyrimme vastustamaan niitä kaikin keinoin. Tämä elokuva on siis meille kissoille varoittava esimerkki muutosten ja kehityksen vastustamisesta.

Hyi kun puistattaa katsoa. Onneksi on mykkä niin ei kuulu räksytys.
Elokuvan ainoa kompastuskivi on yksi pääosan esittäjistä. Elokuvan päähuomion nimittäin varastaa Jack Russelin terrieri Uggie. Elokuva sopii siis myös tyhmille koirille, jotka tunnetusti eivät ymmärrä kovinkaan paljon ihmisten puheista. Me kissathan ymmärrämme kaiken, mutta pidämme sen yleensä omana tietonamme. Ehkä elokuva olikin alunperin tarkoitettu koirille, mutta myös koiria vähän fiksummat ihmiset kokivat elokuvan omakseen. 

Uggie osaa esittää kuollutta. Tuoko on söpöä. En ymmärrä miksi? Olisipa oikeasti kuollut, niin sitten ymmärtäisin. 
Entäs me kissat? Sopiiko se meille? Mikä ettei. Onhan sen rauhallinen rytmi ja mustavalkoinen väritys meidän kissojen mieliin, kunhan vain pääsemme yli koiravihastamme. Olisihan elokuva ollut paljon parempi, jos siinä olisi ollut kissa koiran sijaan, mutta eiköhän se Oscar tule siltikin. 

Tässä ennustukseni Oscar-voittajista:

Paras elokuva: The Artist
Paras näyttelijä: Jean Dujardin (The Artist)
Paras näyttelijätär: Meryl Streep (The Iron Lady)
Paras ohjaus: Michel Hazanavicius (The Artist)
Paras miessivuosa: Christopher Plummer (The Beginners)
Paras naissivuosa: Octavia Spencer (Piiat)
Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Woody Allen (Midnight in Paris)
Paras sovitettu käsikirjoitus: Alexander Payne (The Descendants)


Kaikki ehdokkaat näet täältä.

Tässä myös muita katsomisen arvoisia elokuvia viime vuodelta:

The Descendants, Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä, Piiat, Hugo, Midnight in Paris, Moneyball, The Tree of Life, Malancholia, Sotahevonen, Pappi lukkari talonpoika vakooja, My Week with Marilyn, Warrior, Drive, Nader ja Simin: Ero, Vallan kääntöpuoli, Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus.

Katso myös viime vuoden ennustukseni. Silloin osuin oikeaan 8/9. Saa nähdä miten käy nyt.


Terveisin Viiru - The True Artist


perjantai 10. helmikuuta 2012

Kissojen leivittäminen vai kissojen nöyryyttäminen?

 View this page in English. Not Perfect.

Törmäsin muutama päivä sitten aluksi harmittomalta ja hauskalta vaikuttavaa videoon eräästä koirasta, joka tykkää pitää naamansa päällä kaikenlaista vastenmielistä ruokaa. Hölmö koira selvästi yrittää vain mielyttää isäntäänsä. Ei ne koirat  ikinä opi, että paras keino ihmisen sydämeen on olla  etäinen ja viileä. Silloin tällöin voi näyttää jonkinasteista kiintymystä, mutta ei ikinä liikaa. Emmehän me aivan tunteettomia ole, mutta ei pidä antaa ihmisen luulla, että kaikki olisi hyvin. Silloinhan kaikki vasta alkaakin mennä miten sattuu.

Joka tapauksessa tämän videon lopussa oli jotain niin järkyttävää, että vieläkin ihan tärisen sitä ajatellessani. Siinä kerrottiin internetissä leviävästä uudesta tyrmistyttävästä trendistä, jonka nimi on 'Breading' Cats eli suomennettuna kissojen leivittäminen. Eli kuvissa kissojen päitä reunustaa leipä niin, että se näyttää huomaamattomalta. Emmehän me kissat edes syö leipää. Hyi! Kuka idiootti tämänkin on keksinyt. Varo vain sinä onneton, tulen antamaan tassusta. Mur!

Onko surkeamman näköistä kissaa olemassa. Tämä ei ole hyvä!
Yleensä olen aika suvaitsevainen kaikkeen uuteen ja mielenkiintoiseen, mutta kun on kyse meidän kissojen oikeuksista ja kaltoinkohtelusta herää minussa kissojen oikeustaistelija eloon. Olisin kuitenkin aika pikkumainen, jos haukkuisin jotain uutta ilman että testaisin sitä itse. Vaikka kissat vaikuttavat aika alentuneilta ja noloilta kuvissa, en kuitenkaan voinut olla varma ilman omakohtaista kokemusta.

"Viiru lopetetaan jo! Ota jo se kuva."
Itse en tietenkään halunnut liata puhdasta naamaani sotkuisella leivällä niin, siksi pyysinkin siskoani Täplää poseeraamaan minulle leipä päässään eli leivitettynä kissana. Täplä ei aluksi meinannut suostua, mutta lupasin olla kiusaamatta häntä seuraavan viikon ajan. Tästä tuleekin rankka viikko, mutta se on yhteisen hyvän takia. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta, kyllä Täpläkin sen ymmärtää.  

"Tää ei ole kivaa! Älä vaan itke!"
Täplän mukaan se todellakin on todella noloa ja alentavaa jopa ahdistavaa. Häntä vieläkin nolottaa niin paljon, ettei ole suostunut tulemaan sängyn alta pois. Täplä vain pesee siellä naamaansa uudestaan ja uudestaan hokien, "Se oli vain leipää, se oli vain leipää..." Uskon siis, että myös kaikki muut kissat kokevat leivittämisen yhtä kauheana asiana kuin Täplä, vaikka hän onkin aika herkkä kissa.

"Apua! En kestä enää. Think of a happy place..Om"
Nyt kun sain empiirisen tutkimustulokseni perusteella todistaa sitä, kuinka nöyryyttävä kokemus leivittäminen on meille kissoille, vaadin sille välittömästi voimaanastuvaa kieltoa. Me kissat olemme uljaita ja arvonsa tuntevia eläimiä, joten leivittäminen ei ole missään tilanteessa sopivaa tai sallittua. Jos haluatte leikkiä ruualla eläinten kanssa, niin hommatkaa koira, ne ovat kuin luotuja siihen. Jos siis joku kissa vieläkin tulee leivitetyksi, niin ehdotan kissojen vapautusarmeijan liikekannallepanoa. Silloin te kaikki ihmiset kadutte sitä, että ikinä keksitte mokaman leivän.


Terveisin Viiru - Kissojen oikeustaistelija nro I



tiistai 7. helmikuuta 2012

Pupujen ja kissojen unelmia ja heikkouksia

View this page in English. Not Perfect.

Pekka-Pupu on surullinen, kun Haavisto ei voittanut vaaleja ja tullut valituksi seuraavaksi tasavallan presidentiksi. Sanoinkin Pekka-Pupulle koko ajan, että se on unelma, joka ei luultavasti koskaan toteudu, kuten unelmani koiravapaasta maailmasta. 
 
Pekka-Pupu on surullinen.
Siitä puheen ollen huomasin, kuinka Niinistön koirasta Lennusta nyt leivotaan maan ykköskoiraa. Koirahan on niin ruma, etten uskalla edes päin katsoa. Hyi! Kaikki sympatiani menevät Rontille ja Miska-aaveelle. Kuinka he mahtavatkaan kärsiä, jättäessään palatsinsa kuolaavan räksyttäjän vastuulle. Voi voi! 

Siinä se nyt on, Lennu. Hyi!
No kaikkeen uuteen pitää tottua, vaikka me kissat olemmekin siinä aika huonoja. Tänään tapahtui taas jotain sellaista, mikä muistutti minua tästä meidän heikkoudestamme, kuinka vaikeaa on vaihtaa paikkaa ja tottua uuteen järjestykseen.  

Meillä on Täplän kanssa ollut aina vain yksi kissansänky, jota olemme vuorotellen vaihdelleet. Se joka voittaa painimatsin saa nukkua pedissä niin kauan kuin huvittaa. Mutta heti kun siitä nousee vuoro siirtyy toiselle.

"Kyllä mä tähän mahdun, tai ainakin melkein."
"Viiru mee pois! Tää on mun sänky."
Tällainen ratkaisu syntyi siksi, koska aivan aluksi yritimme nukkua sängyssä molemmat, mutta jouduimme myöntämään, että olemme liian suuria ollaksemme siinä yhtäaikaa, tai Täplän mielestä minä olen liian iso hänen sänkyynsä. Päätimme siis ratkaista asian painien.

Nyt saat tassusta Viiru. Et sä mua voita.
Yleensä minä olen saanut kunnian nukkua sängyssä, mutta myös Täpläkin on välillä oveluudellaan sen minulta vienyt. Hän myös jaksaa edelleen väittää, että sänky on oikeasti hänen ikioma pesänsä, ja minä olen vain vieras mies talossa. Usein olenkin sitten vain nukkunut siinä vieressä kovalla tasolla, kun Täplä ei ole suostunut jakamaan sänkyään. Olenkin sitten vuorostani kostanut tämän kylmän kohtelun Täplälle.

"Täplä nouse jo se on mun vuoro välillä."
Tää on mun pesä eikä kenenkään muun. Mun!
No nukun sitten tässä vieressä. Ainakin on lämmin patteri.
Vihdoinkin pääsin tähän. Aah... Peitto päälle ja unten maille.
Nyt tiedät miltä tuntuu nukkua siinä kovalla tasolla.
Tästä en nouse vaikka tipahtaa lattialle nurinpäin. Täplä ei tätä saa.
Viime viikolla kuitenkin saimme myös toisen nukkumispaikan. Rohkeampana yksilönä minä tietenkin valtasin korin heti enkä sitä katunut. Vaikka se on paljon pienempi ja epämukavampi kuin vanha pehmeä kissansänkymme, tykkään siitä silti enemmän. 
Tämähän on yllättävän mukava. I like it a lot..
Vihdoinkin voin nukkua rauhassa omassa pesässäni.
Tämähän on kivaa, kun molemmilla on omat sängyt. Ei tarvitse enää tapella.
Tänään Täplä sai minut kuitenkin suostuteltua kokeilemaan pientä vaihtoa. Aluksi vanha sänky tuntui mukavalta ja kotoisalta, kuin palaisi vanhan ystävän syleilyyn. 

No miltä tuntuu? No tämähän on aika kiva.
Tulin kuitenkin pian katumapäälle, sillä huomasin kuinka tyttömäinen vanha sänky on, sillä siinä on koristeina kaiken näköisiä laukkuja ja kenkiä. Naisten juttuja siis. Ihmettelin kuinka en ollut tätä aiemmin huomannut, olin ollut sokea. Kori taas, vaikka on aika kova ja karu, on selvästi miehekkäämpi ja minulle sopivampi.

Täplä vaihdetaan jo takaisin. Se on mun kori. -Ei vielä.
Näytän ihan naurettavalta tässä Täplän sangyssä. Ei me miehet tarvita mitään pehmikkeitä tai koristeita sänkyymme, kullä se uni tulee muutenkin. Pyysinkin sisartani perumaan vaihdon, mutta Täplä oli taas niin itsepäinen, ettei suostunut vaihtoon, kun oli juuri tottunut uuteen koriin. Sanoi että katsotaan uudelleen parin tunnin päästä. Miksi Täplän pitääkin olla niin kissamainen näissä nukkumisasioissa. Miksi ikinä suostuin tähän touhuun. Enkö ole jo oppinut, ettei naisia pidä kuunnella tai ainakaan totella. Nyt voin enää nähdä unia siitä, kuinka nukun ihanassa korissani. Toivottavasti en kuitenkaan näe painajaisia Lennusta.

Pääsenkö enää takaisin koriini muuta kuin unissani... 




Terveisin Viiru - Yhden korin mies






torstai 2. helmikuuta 2012

Pekka-Pupukin tykkää Haavistosta!

View this "Peter Bunny likes Haavisto" in English. Not Perfect. 

Viime päivinä moni julkisuuden henkilö on niin sanotusti tullut ulos kaapista ja kertonut ketä kannattaa seuraavaksi presidentiksi. Itsekin kerroin viime viikolla kuinka tuen Pekka Haavistoa. Nyt myös ystäväni Pekka-Pupu on liittynyt Haaviston tukijoihin. Yhdessä päätimmekin perustaa Eläimet Haaviston takana tukiryhmän. Tähän siis liittymään kaikki muutkin eläimet.

Pekka-Pupu tykkää Haavistosta!
Pekka-Pupu, kun on sellainen linssilude, pyysi minua ohjaamaan pienen mutta ytimekkään kannustusvideon kaimalleen. Vaikka itse sanonkin, siitä tuli ihan hyvä. Tietenkin se olisi ollut parempi, jos minä olisin ollut siinä pääosassa, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Tässä siis video.


Jos musiikki ei kuulu, päivittäkää sivu tai suurentakaa katseluruutu.


Pekka-Pupu tykkää halata.


Pekka-Pupun löydät myös Facebookista. Tässä linkki.



Terveisin Eläimet Pekka Haaviston takana



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...