Itsetutkiskelun paikka - Supersankarin elämä odottaa

"Ollakko vai eikö olla?"

Olen joutunut viime päivinä katsomaan itseäni peilistä. On ollut itsetutkiskelun paikka. Olenko saanut elämässäni aikaan vielä mitään. Olen lukenut, että kissojen elämä on niin lyhyt että olen jo ihmisten vuosissa lähes täysi-ikäinen. Mies parhaassa iässä siis ja maaliskuu lähestyy. Vihdoin keksin mikä minusta tulee isona. Olen päättänyt ryhtyä supersankariksi. Autan kaikkia hätää kärsiviä. Mikään tehtävä ei ole minulle liian mitätön. Tulen apuun, kun vain huudatte nimeäni. Minä olen catman, kissamies. 

"Olen kissamies, catman!"

 Sain ensimmäisen tähtäväni melko nopeasti. Kuulin hätääntyneen neidon avunhuutoja lähistöltä. Riensin oitis auttamaan tätä neitoa hädässä herrasmiehen tavoin ja varsinkin supersankarin elkein.  Ajattelin että minua odottaisi joku viehkeä kissaneito, joka lankeaisi tassujeni juureen pelastettuani hänet. Pettymyksekseni apua tarvitseva paljastuikin olevan vain siskoni Täplä, mutta se ei silti estänyt minua auttamasta häntä, sillä supersankaruus on ennen kaikkea kutsumus ja myös elämäntapa.

Siskoltani oli lelu hukassa, ja kuten tiedämme siskoni suhtautuu leluihinsa erittäin vakavasti, joten kyseessä oli tärkeä pelastusoperaatio. Lelu oli näemmä luisunut kaapin alle, eikä täplä lyhyillä käpälillään siihen yltänyt. Onneksi minulla kaikki on suurta ja kaunista, niin myös käpäläni. Sain kuin sainkin otteen lelusta ja sain sen vedettyä pois kaapin alta. 

"Onpas hankalassa paikassa."

"Sainpas sen! On kivaa olla supersankari"

Täplä ei kuitenkaan vaikuttanut olevan mitenkään erityisen otettu pelastusoperaation onnistumisesta. Hän sanoi, että vedin ulos väärän lelun. Ihmettelin miksei se lelu kelvannut mitä sain pelastettua, mutta Täplän halusi välttämättä juuri sen tietyn lelun.

"Tää on kuule väärä lelu. Ei kelpaa!"

Jatkoin siis edelleen tonkimista, mutta en löytänyt mitään muuta kuin lehtiä. Miksiköhän niitä siellä kaapin alla oli? Aloin kuitenkin vähitellen epäillä, että Täplä vain narutti minua siitä, että  kaapin alla olisi ollut toinenkin lelu. Lopulta Täplä myönsi, että halusi tahallaan juksata minua. Hän syytti minua siitä, että olin itse työntänyt lelun kaapin alle aiemmin ja halusi tällä tavalla sen minulle kostaa. 

"Heh heh. Se hölmö meni lankaan."

Vakuutin ettei asia ole niin, mutta Täplän mielestä hän tiesi mitä oli nähnyt. Sanoin että olen mies, joka ei pistä merkille jokaista pikkuasiaa. Saatoin vahingossa tönäistä lelun kaapin alle, mutta en sitä tarkoituksella tehnyt. Joka tapauksessa en muista tilannetta, enkä siis myöskään myönnä mitään. Täplä silti marisi edelleen asiasta ja mutisi jotain tyyliin "moon oikias soot vääräs".

"Okei mä huijasin, mutta se oli sulle oikein" -"Eli minä siis onnistuin!"

Terveisin Viiru - Supersankari