Anteeksi etten ole kirjoitellut vähään aikaan kuulumisiani, mutta vilustuin ennen viikonloppua. Kävimmme Täplän kanssa pienellä retkellä ulkona, valjaissa tietenkin kuinkas muutenkaan. Kun en ole päässyt ulkoilmaan karaisemaan itseäni pitkään aikaan, pakkanen pääsi yllättämään. Se meni suoraan luihin ja ytimiin. Nyt on jo vähän parempi olo, mutta koko viikonloppu meni makaillessa. Tässä voisi siteerata sitä hauskaa VR:n konnaa ja toivoa, että tulisi jo kesä ja kärpäset. En itse muista edellisestä kesästä paljoakaan muuta kuin sen, että oli lämmintä ja oli kivaa jahdata kärpäsiä. Sitä se konduktööri-setäkin varmaan odottaa.
 |
| On nättiä mutta kylmää. |
Olen täällä Helsingissä ollessani paremmin pystynyt tutustumaan sisareeni Täplään ja myös seuraamaan hänen käyttäytymistään. Kuten pari viikkoa sitten toin esille huolestumiseni kävelyretkemme aikana, kun sisareni osoitti merkkejä epäkissamaisesta käyttäytymisestä. (Hän nautti kulkea valjaissa ja seurusteli koirienkin kanssa.) Nyt olen saanut vahvistuksen peloilleni, sisareni selvästi ei halua tai osaa olla tyypillinen kissa. Tämä on niin suuri häpeä koko maatiaiskissa rodullemme ja ennen kaikkea suvullemme, että toivon ettei äitimme Söpö tai enomme Pomo tätä ikinä lue. Olen yrittänyt kaikkeni saada Täplän tajuamaan mikä on normaalia kissan käyttäytymistä, mutta hän on kuulemma onnellinen juuri sellaisena kuin on. Sanoin, että kenties jotkut oudot kissarodut voivat osoittaa vastaavia epäkissamaisia taipumuksia, mutta me maatiaskissat olemme tunnettuja tasapainoisuudestamme. Ehkä tämä likainen kaupunki-ilmasto on sekoittanut Täplän pään.
 |
| Resuinen hiiri, mutta silti niin rakas. |
Kaikken alku ja juuri on mielestäni Täplän hiirilelu. Hän on ihan hullaantunut siihen. Hän nukkuu se vierellään ja kantelee sitä suussaan joka paikkaan. Sisareni myös yrittää piilottella hiirtänsä minulta ja välillä esittää välinpitämätöntä sitä kohtaan yrittäen näin tietenkin huijata minua luulemaan, ettei se hiiri ole hänelle niin tärkeä, etten vaan itsekin innostuisi siitä. Olen yrittänyt vakuuttaa Täplälle, ettei minua voisi vähempää kiinnostaa hänen surkea hiirensa. Minullakin on samanlainen hiiri kotona, mutten ikinä ole leikkinyt sillä paria minuuttia kauempaa, enkä ikipäivänä nukkuisi se vierelläni. En ymmärrä mistä hän on tämän käyttäytymisen oppinut. Mikä eläin tekee tällaista? Katsoin netistä, että koirille lelut voivat olla hyvinkin rakkaita, ja ne tykkäävät nukkua niiden lähellä, etteivät ne vain hukkaisi niitä.
 | |||
| Hiiri vieressä ja kaikki on hyvin. My precious! |
Kaikista pahin asia on se miten Täplä tykkää hiirellä leikkiä, sillä se ei ole ollenkaan kissalle sopivaa. Hän pyytää ihmisiä uudestaan ja uudestaan heittämään hiirtä, jotta hän voisi noutaa sen kuin jokin koira. Hän myös suostuu esittämään ihmisille erilaisia temppuja hiirellään noutaen sitä mitä oudoimmista paikoista. Olen ollut tästä leikistä niin hämmentynyt, että tuntuu kuin sisareni olisi muuttunut joksikin toiseksi eläimeksi. Kissat eivät juokse ihmisen pillin mukana, vaan päinvastoin.
 |
| Mahdoton tehtävä onnistuneesti suoritettu. |
Tässä on video Täplän tyypillisestä kissa- ja hiirileikistä. Hän erityisesti tykkää noutaa sen sängyn takana olevasta kolosta. Videosta voitte myös havaita hämmennykseni sisareni outoa leikkiä kohtaan. Täplä sen sijaan on selvästi ylpeä onnistuneesta suorituksestaan. Täältä voi katsoa pidemmän ja hauskemman videon.
Täplällä on myös outo tapa istua ihmisten olkapäitten päällä, olleessaan kävelyretkellä ulkona. Ymmärrän, että kun on kylmä ei ole kivaa kävellä lumessa, mutta me kissat emme silti istu olkapäillä kuin jotkut papukaijat. Täplä kaiken lisäksi vielä kertoi minulle, että tekee sitä muutenkin kuin vain kylmällä säällä. Hänen mielestään on kivaa katsella maisemia ylempää. En edes ymmärrä miten hän pystyy siihen. Kokeilin kerran kokeilumielessä itsekin, mutta tipahdin melkein heti liikkeelle lähdettyä. Olisihan se mukavaa istuskella, eikä tarvitsisi itse kävellä, mutta ei se silti ole sopivaa. En myöskään ole kateellinen Täplän taidoista jos niin luulette, en vain ymmärrä niitä.
 |
| Täältä näkee paremmin. |
Luuleeko sisareni todellakin olevansa koira tai kenties jopa papukaija. Asuuko hänen sisällään jotain outoa ja pelottavaa, joka on alkanut vähitellen tulla esille. Tämä vaatii minulta paljon joustamista ja suvaitsevaisuutta sisartani kohtaan. En tiedä mitään muuta keinoa selvitä tästä koettelemuksesta kuin turvautua edelleen olemassa olevaan sisarrakkauteemme. Toivon että aikaa myöten, en enää ajattele näin kriittisesti sisarestani. Vaan oppisin kunnioittamaan häntä juuri sellaisena kuin hän on.
 |
| Kun on erimielisyyksiä, nukutaan selät vastakkain. |
Terveisin koira ja sen veli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti