lauantai 14. helmikuuta 2015

Vuosi 2014 kissanelämää

Hei pitkästä aikaa. En ole kiireiltäni ehtinyt päivitellä blogiani. Viime vuosi oli tapahtumarikas. Tapahtui kaikenlaista. Olin niin sanotusti karkuteillä kaksi viikkoa, vaikka itse sanon että olin seikkailemassa. Loppu hyvin kaikki hyvin ja palvelijani löysivät minut seikkailemasta ja toivat minut takaisin sivistyksen pariin.

Myönnän että retkeni oli melkko rankka, vaikka nautinkin täysin rinnoin vapaudestani. Aiheutin kuitenkin melkoista huolta läheisilleni ja kuulemma koko kylä etsi minua tai ainakin muutama ihminen. Netissä sitäkin enemmän. Minut oli nähty vaikka missä vaikka olinkin koko ajan ollut hoitopaikkani lähettyvillä. Se miten minut löydettiin onkin jo ihan oma tarinansa, josta lupaan kertoa myöhemmin lisää.

Vuosi sitten kohtasimme suuren surun, kun kummitätini Kille siirtyi täältä ikuisuuteen. Kille oli ehtinyt elää melkein 21 vuotta maan kamaralla. Kille oli oikea kissojen kissa. Vapaus ja itsenäisyys olivat hänelle vieläkin tärkeämpiä kuin minulle. Kille oli tehnyt pitkän elämäntyön elinympäristönsä riistanvartijana. Killen vahtiessa rotta- ja hiirikannat pysyivät aisoissa. Viime vuosinaan Kille jäi eläkkeelle ja jätti työnsä nuoremman Pomo kissan hoidettavaksi. Pomo ei tietenkään ole ollut yhtä hyvä kuin Kille, mutta siihen ei moni pystyisikään, en edes minä. Kiitos Kille opetuksistasi ja esimerkistäsi meille nuoremmille.

Killeä jäi kaipaamaan meidän kissaperheen lisäksi myös ihmiset, jotka elivät ja kasvoivat Killen kanssa. Kille piti huolta palvelijoistaan ja koulutti heidät huolella. Joka aamu ruoka kello viisi jonka jäljeen ulos metsästysretkelle. Jos Kille ei näitä saanut, niin palvelija kyllä tiesi mokanneensa. Mutta kukapa ei olisi hallunut palvella niin mahtavaa kissaa kuin Killeä. Hän oli oikea kuningatar, kaiken haltijatar.

Killelle läheisin kaikista oli Tapio. Kun Tapio kirjoitti koneellaan Kille katsoi vierestä. Kun Kille kuoli, Tapion sydän särkyi. Hän menetti parhaan ystävänsä. Onneksi Tapiolle jäi pitämään seuraa Pomo. Pomoa Kille oppi sietämään, mutta hän ei ikinä antanut anteeksi sitä kuinka Pomo varasti Killen paikan Tapion vierestä. Pomo alkoi omia Tapion eikä Kille enää voinut edes nukkua Tapion vieressä. Ihmiset olivat Killelle aina tärkeämpiä kuin kissat. Oikeastaan hän inhosi meitä muita kissoja. Kun me viisi pentua synnyimme, Kille muutti koko kesäksi autotalliin. Me silti aina kunnioitimme Killeä ja annoimme tilaa.

Eläimistä läheisin oli Nemo-koira. He elivät yhdessä melkein 10 vuotta. Nemo suojeli Killeä aina kaikelta pahalta muun muassa matosatsilta ja muilta kissoilta, ilmoitti kun Kille halusi sisälle retkiltään. Nemo oli Killen uskollisin palvelija. Varmaan hyppelevät yhdessä vihreämmillä niityillä tällä hetkellä jossain pilven reunalla.

Kille olit meille kaikille rakas ja jäämme kaipaamaan sinua aina...

Tämä kirjoitus on omistettu Tapiolle, joka itsekin on nyt sairaana ja odottaa näkevänsä Killen pian uudestaan... Ikuiset ystävät yhdessä jälleen kerran.

Terveisin Viiru - Killen kummipoika

1 kommentti:

  1. Hei. Pystyisitkö kertomaan, mikä Tapion tila on tällä hetkellä? On paljon ihmisiä, jotka arvostavat häntä ja ovat hänestä hyvin huolissaan.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...