My Name is Viiru, and I Have a Problem

Nyt se on pakko tunnustaa, minulla on ongelma. Se on tullut pikkuhiljaa ja salakavalasti. En huomannut sitä ennen kuin en enää pystynyt sitä itse hallitsemaan. Joka päivä lupaan itselleni, että tämä on viimeinen kerta. Joka päivä kuitenkin petän itseäni jatkamalla pahoja tapojani. En enää pysty katsomaan itseäni edes peilistä. Välttelen muiden seuraa, sillä tunnen syyllisyyttä käytökseni takia. Täpläkin kyselee palattuani yöllisiltä retkiltä, että missä sitä ollaan olut koko yö. Tilanne on eskaloitunut nyt niin pahaksi, että en enää jaksa. Tarvitsen apua. 

"Help me! You are my only hope."

Mikä siis on ongelmani? Kaikki alkoi maaliskuussa saatuani vapauteni takaisin kärsittyäni parin kuukauden vankeusrangaistuksen. Hullaannuin saavutetusta vapaudestani niin paljon, että en enää pystynyt hallitsemaan itseäni kunnolla. 

"Mikä on tämä outo tunne sisälläin?"

Halusin ulos jatkuvasti, jopa unissani. Seikkailuistani tuli pidempiä päivä päivältä. Samalla kissamaiset taitoni kehittyivät uusiin sfääreihin. Huomasin olevani täydellinen luontokappale, joka pystyy halutessaan mihin tahansa, vaikka tappamaan. Tuntui kuin minut olisi nimenomaan luotu tappamista varten. 

Aluksi en oikein edes ymmärtänyt mitä tein. Tuntui kuin ääni pääni sisällä olisi käskenyt minua tekemään niin. Pimeä puoli veti minua puoleensa kuin magneetti. Olin kuin eri kissa. En enää tunnistanut itseäni, olin muuttunut joksikin muuksi. Minusta oli tullut tappaja.

Jos katse voisi tappaa...

Tapoin mitä kynsiini sain, lähinnä jyrsijöitä. Parhaimpina tai oikeastaan pahimpina päivinä saatoin saada kiinni jopa kolme hiirtä. Yleensä en tappanut niitä heti, vaan leikin niillä aikani. Muutaman toin jopa sisälle asti, jos tuuletusikkuna oli jätetty auki. Sisällä pystyin leikkimään hiirillä pidempään, kun ne eivät voineet karata kauas. 

"Hei mihin sä viet mun hiiren. Anna takas se."

Kerran kyllä yksi hiiri pääsi minulta karkuun kaapin taakse, jossa se oli pari päivää kunnes palvelijani löysivät sen hiippailemasta ja veivät ulos. En ilostunut siitä, kun taas ihmiset eivät olleet kovin iloisia hiirileikeistäni. Ne pitivät minua vangittuna sisällä muutaman päivän siitä syystä. Pahat tapani alkoivat kuitenkin uudelleen, kun sain taas vapauteni takaisin. 

"Ihanaa olla taas vapaana, eiku seikkailemaan..."

Olen nyt ollut koko illan vangittuna ja, vaikka en siitä pidä, olen siihen sopeutunut. Ymmärrän, että muuta vaihtoehtoa ei ole, jos haluan tilanteen parantuvan. Haluan hallita riippuvuuttani ja tulla oman itseni herraksi. Ennen kuin pääsen niin pitkälle, tarvitsen kuitenkin apua. Seuraavat päivät tulevat olemaan rankkoja mutta toivottavasti opettavaisia. Aion löytää keinon, jolla pystyn hallitsemaan tekojani ja mielihalujani. Tulen raportoimaan tulevina päivinä siitä, kuinka edistyn uuden haasteeni edessä. 

"Mitä jos tappaisin itseni tällä muovipussilla..."

Terveisin Viiru - The Killer Cat