Hip hurraa vapaus koitti!

Kuten tiedätte minua ja siskoani Täplää on pidetty sisällä vangittuna viimeiset kaksi kuukautta. Kaikki sai alkunsa minun oudosta katoamisesta tammikuun alussa. Olin kaksi yötä poissa ja kukaan ei tiennyt missä. Palvelijani luulivat minun karanneen ja pelkäsivät että teen sen uudestaan, joten eivät päästäneet minua eikä Täplääkään enää ulos. Täpläkin on sen takia ollut minua kohtaan välillä erittäin vihamielinen. 

"Tästäkö tää ovi avataan?"

 Löysin täältä netin ihmeellisestä maailmasta sattumalta kuvani tuon mysteerisen katoamiseni aikoihin. Se oli pistetty karkurit nimiselle nettisivulle. Viestissä luki, että olin muka ollut harhailemassa ja minut oli otettu talteen. Mitä ihmettä sekin tarkoittaa. Kai kissa nyt tutustuessaan uusiin paikkoihin saattaa vähän harhailla ja kuka kehtaa ottaa sellaisen kissan talteen. Siinähän menee kissalta ihan itsekunnioitus sirpaleiksi.

Tiedot on peitetty sivullisten suojelemiseksi. Näytän aika onnettomalta.

Todellisuudessa minun oli silloin aika kova ikävä siskoani Täplää, joka oli juuri pari päivää aiemmin jättänyt minut yksin. Huomasin, että lähistöllä oli pari muutakin kissaa ja halusin niin kovasti olla muiden kissojen seurassa. Odotin heidän talonsa takapihalla, kun heidät päästettiin  ulos ja yritin luoda heihin tuttavuutta. Tein tätä joka ilta ja kaikki sujui hienosti ja meillä oli hauskaa, enkä ikävöinyt Täplää enää niin paljon.

Yhtenä iltana näiden kissojen palvelija huomasi minut. Kohteliaana kissana tervehdin ihmistä ja esittelin itseni. Jostain syystä tämä ihminen luuli minun olleen eksynyt. Otti minut sisälle eikä päästänyt enää ulos. Yritin selittää, että päästäkää minut ulos tai pääpalvelijani muuten huolestuu. Asun ihan lähistöllä ja kuulen kuinka pääpalvelijani minua jo huuteleekin. En saanut viestiäni perille ja jouduin olemaan yön tässä oudossa talossa vain muutaman loikan päästä kotoa. Seuraavana päivänä minut vielä vietiin sinne kamalaan kenneliin, missä oli niitä hirvittäviä koiria. Onneksi jouduin olemaan vain yhden yön siellä, sillä pääpalvelijani nouti minut sieltä seuraavana iltana. Loppu onkin sitten historiaa ja olen ollut siitä asti sisällä tai päässyt ulos vain köytettynä.

Onpas paljon lunta.

Tilanteeni onneksi muuttui pari päivää sitten, kun minut ja täplä päästettiinkin yllättäen ulos. Tuotti näköjään tulosta se, kun kerroin palvelijoilleni sen koko väitetyn  karkaamiseni olleen vain iso väärinkäsitys. Lisäksi olen aina silloin tällöin huomauttanut, että kissalla on eläinsuojelulain ja metsästyslain suomalla oikeudella oikeus vapaaseen liikkumiseen ulkona, kunhan kissa ei tee tuhmuuksia ja lupasin vielä kaupan päälle olla tosi kiltti. Pääpalvelijani lupasi silloin harkita asiaa kunhan ilmat ensin lämpenisivät.

"Mikäs täällä tuoksuu..."

Olen nauttinut vapaudestani täysin rinnoin. Olen myös ihmetellyt lumen määrää mitä reviirilleni on ilmestynyt. Suuria kekoja joka puolella. Olen myös haistavanani ilmassa jonkin oudon ja ihmeellisen tuoksun, jollaista en ole ikinä ennen haistanut. Se on jotain niin ihmeellistä, että olen mennyt siitä ihan sekaisin ja olen yrittänyt saada selville sen alkuperää, jos se vaikka olisi jotain hyvää syötävää. Siitä lisää seuraavalla kerralla. Nyt nautitaan tästä minulle ja Täplälle annetusta vapaudesta. Kyllä se  vapaus vaan on arvokas asia, sen olen tässä parin kuukauden aikana oppinut.Toivottavasti en enää vapauttani menetä.

Täpläkin on taas mukavampi ja unikin maistuu paremmalta ulkoilun jälkeen.

Näen unia kuinka etsin sitä ihanaa tuoksua.

 Terveisin Viiru - Vapaa kissa