Kissanelämää: Lempiäijäni Pekka

Kuten olen monesti tuonut esiin Pekka on yksi lempiäijistäni. En tiedä tarkalleen mikä Pekassa vetää minua puoleensa, mutta tunnen jonkinlaista sielun veljeyttä Pekkaa kohtaan. Ehkä se johtuu siitä, että olemme molemmat miehiä parhaassa iässä ja kaiken lisäksi emme ole rumuudella pilattuja. Kerran Pekka myös pelasti jalkani viemällä minut eläinlääkäriin, jonka maksoi itse vähistä rahoistaan, mutta se onkin jo aivan toinen tarina. Pekka is my man!

Minä ja lempiäijäni Pekka

Kun pienenä poikana viime elokuussa saavuin tänne Järvenpäähän täysmajoitukseen, pääsin paremmin tutustumaan Pekkaan. Pekka tunnusti minulle, ettei ole aiemmin ollut suuri kissojen ystävä, vaikka onkin niitä tykännyt välillä kainalossa pitää. Kyselen että millaisia kissoja sitä on kainalossa pidetty, mutta Pekka ei kuulemma tohtinut enempää niistä kertoa. Taitaa olla joitakin rotukissoja, joista en kamalasti välitä ja Pekka herrasmiehenä ei halunnut loukata tunteitani. Tällä hetkellä Pekka pitää kainalossaan kuitenkin vain yhtä kissaa ja se olen minä Viiru-kissa.

Yhden kissan mies.

Viime vuonna Pekkaa näkyi harvemmin, yleensä vain viikonloppuisin. Kyselinkin Pekalta silloin aina sunnuntai iltaisin, että minne sinä taas menet. Pekka kertoi käyvänsä armeijaa Santahaminassa. En ymmärrä mikä se armeija on, mutta Pekka selitti sen olevan paikka, jossa varusmiehiä opetetaan sotimaan. Kyselin, että koska sitten olet lähdössä sotimaan, mutta Pekka vastasi nauraen, ettei Suomi luultavasti enää koskaan joudu sotimaan, mutta armeijaa tulee silti ylläpitää. En oikein ymmärrä edelleenkään koko sotimista. Ihmisiä opetetaan sotimaan sotaa, jota ei koskaan tulla edes sotimaan.

Meidänkin äiti opetti meitä pentuina leikin ohessa vaanimaan ja saalistamaan. Hän piti sitä tärkeänä, että jokaisen kissan tulee ne taidot oppia. Vielä tänäkin päivänä leikimme siskoni Täplän kanssa vaanimisleikkejä keskenämme. Olen myös huomannut, että mitä enemmän niitä harjoittelee sitä paremmaksi siinä kehittyy. Pekkakin varmaan opetteli vaanimisleikkejä siellä armeijassa. Pitää joskus pyytää Pekkaa näyttämään joitakin erikoisliikkeitä, jotta siitä koko armeijahässäkästä olisi jotain hyötyä edes minulle.

Hieman laatuaikaa kahdestaan.

Tämän vuoden puolella Pekka tosin oli alkuvuodesta kateissa jossakin. Kun Pekka vihdoin tajusi tulla takaisin kotiin, niin tarrauduin Pekkaan kaikella voimallani enkä enää päästänyt irti. Pekalla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin jäädä makaamaan kanssani sohvalle. Kyselenkin Pekalta, ettei kai hän taas ole karkaamassa johonkin. Pekka sanoi asuvansa nykyisin Vaasassa, jossa käy yliopistoa. Kysyin jos voisin muuttaa Pekan luokse sinne, mutta hän sanoi etteivät kissat voi asua opiskelijasoluissa. Masennuin jopa vähän tästä tiedosta, mutta toivoin Pekan käyvän usein luonani vierailulla.

Jälleennäkemisen riemua ja ihanuutta pitkästä aikaa.

Kaikki kuitenkin muuttui maaliskuun alussa. Yhtäkkiä Pekka oli kotona melkein koko ajan. Pelkäsin koko ajan, että kohta se Pekka taas lähtee omille teilleen niin kuin meillä miehillä on usein tapana, mutta ei hän ole vieläkään lähtenyt mihinkään. Tänään rohkenin vihdoin kysyä Pekalta, mistä okein on kyse, mikset ole vielä lähtenyt luotani pois. Pekka sanoi sen johtuvan vaalikampanjastaan, jonka takia häntä tarvitaan nyt täällä Järvenpäässä ja Uudellamaalla. En ollut ennen kuullutkaan mistään vaaleista ja vaadinkin Pekkaa selittämään tarkemmin. Hän kertoi, että huhtikuussa käydään eduskuntavaalit, jolloin valitaan 200 kansanedustajaa, joista 35 valitaan Uudeltamaalta. Kyselin, että miten ne oikein valitaan, arpaa heittämälläkö. Pekka valisti minua lisää ja kertoi, että edustajat valitaan äänestämällä, ja eniten ääniä saaneet pääsevät läpi tai aina niin kuulemma ei ole suhteellisen vaalitavan ansiosta. Jotkut ehdokkaat voivat päästä sisään pienelläkin äänimäärällä, jos on hyvä ääniharava samassa puolueessa.

Kyselinkin Pekalta mitä sitten tapahtuu, jos hänet valitaan eduskuntaan. Hän kertoi jäävänsä pysyvästi Järvenpäähän. Meinasin pakahtua onnesta. Pekka jäisi pysyvästi luokseni, jos hänet valittaisiin!! Lupasinkin silloin tehdä kaikkeni auttaakseni Pekkaa pääsemään läpi, sillä onhan kyseessä myös minunkin etu. Valtuutin Pekan vielä ajamaan Vapaus kissoille liikkeen asioita valtakunnan tasolla ja olemaan liikkeemme äänitorvena kaikkialla missä hän liikkuukin. Pekka lupasi hoitaa tehtäväänsä ilolla ja vastuulla.