Kun kissa löysi piilopaikan

Viime kerralla kerroin kuinka katala pupu tuli meitä pelottelemaan ja Täplä pani minut etsimään sopivaa piilopaikkaa, jolle olisi käyttöä pääsiäiseen loppuun asti, jolloin pupukin olisi jo menneen talven lumia. Olen totellut siskoani, niin kuin naisia aina kuuluukin, ja piilopaikan etsiminen on sujunut  ihan mallikkaasti. Tässä tarina sen etsimisestä ja muutama kuva etsimisen tuloksista.

Ei  sopiva piilo vaikka onkin vekkuli.

Aluksi kokeilen tätä oudon näköistä ja hajuista kopperoa. Se paljastui kuitenkin aika epäkäytännölliseksi oudon muotonsa ja avonaisuutensa takia. Lisäksi se vaikutti aika likaiselta, ja Täplä enkä kyllä minäkään tykkää liasta. Tästä vaihtoehdosta luovuin melkein heti.

Tää on aika jees!

Seuraavana löysin tällaisen ihanan pahvilaatikon. Se vaikutti pasellilta. Se oli tarpeeksi suojaisa, tukeva ja kaiken lisäksi melko mukava.

Aivan liian snadi! Ei oo käyttistä

Riensin oikopäätä kertomaan Täplälle hyvistä uutisista positiivisella mielellä. Täplä taas ei ollut yhtä vakuuttunut laatikon käyttökelpoisuudesta, kuin mitä olin toivonut hänen olevan. Täplän mielestä laatikko olisi aivan liian pieni piilo meille molemmille. 

Höh! Tää on niin kiva

Nolona tunnustin, etten ollut ollenkaan ajatellut sitä asiaa. Laatikko tosiaan olisi liian ahdas meille molemmille, joten tämäkin vaihtoehto siirrettiin syrjään, vaikka se onkin todella mahtava laatikko. Taidan säästää sen itselleni hupikäyttöön.

Tän täytyy kelvata Täplälle.

Etsintäni siis jatkui edelleen ja ei mennyt kauaakaan, kun joku oli jättänyt lattialle toisen laatikon. Tämä laatikko vaikutti todella lupaavalta. Se oli todella suojaisa ja myös tarpeeksi suuri meille molemmille.

Tää täytyy korjata.

Huomasin laatikossa vain olevan puuttelliset varauloskäynnit ja ilmastointiaukot. Muutostyöt eivät kuitenkaan olisi iso työ tehdä, ja päätin tehdä ne ennen kuin esittelisin piilopaikan Täplälle. Tiedän, että Täplä valittaa aina tuollasista pikkuasioista, enkä jaksa aina sellaista kuunnella. Täytyi vain toivoa, että piilopaikka kelpaisi parannustöiden jälkeen myös Täplällekin, eikä tarvitsisi kuunnella turhaa valittamista.

Kyllä tästä hyvä saadaan

Kelpaakohan tää Täplälle?

Täplä suhtautui löytööni varovaisen optimistisesti ja tutustui tuttuun rauhalliseen tyyliinsä uuteen pesäämme.

Ainakin on tarpeeksi suuri molemmille

Olin melko varma, että Täplä ihastuisi piilopaikkaan ainakin yhtä paljon kuin minäkin.

Täplän mielestä laatikko tosiaan olisi tarpeeksi suuri meille molemmille, ja muutenkin melko lupaava piilopaikka.

Mikäs tää on?

Muutostyötkin saivat Täplän huomion, mutta eivät täydellistä hyväksyntää. Hänen mielestään varauloskäynnin tulisi olla hivenen suurempi, ettei käy nolosti ja jäädä siihen kiinni.

Sanoin Täplälle, että hän huolehtii turhista ja hänen täytyisi vain luottaa arviointikykyyni, sillä miehenä tiedän tällaiset asiat paremmin kuin hän. Täplä ei kuitenkaan ollut vakuuttunut ja jatkoi aukon tutkimista. Hän jopa kokeile aukkoa työntäen päänsä siitä laatikon sisälle.

Aika pieni aukko.

Joo tätä täytyy suurentaa.

Tämän jälkeen hän oli entistä varmempi, että aukkoa tulisi suurentaa entisestään. Hän väitti, että vaikka hän mahtuu aukosta, minun olevan niin paljon suurempi, että saattaisin jäädä siitä kiinni.

En tykännyt Täplän vihjailuista, joten päätin kokeilla aukkoa itsekin molemmista suunnista. Omaksi harmikseni totesin Täplän olevan oikeassa jälleen kerran. Mikä kuudes aisti naisilla oikein on, että ne ovat aina oikeassa.

Kyllä tästä hyvin mahtuu.

Voi ähäkutti. Jäin jumiin!

Tältä suunnalta oli aika hyvä, mutta kun yritin sisäkautta jäin vähän jumiin niin kuin sisareni oli ennustanutkin. Voi kun on noloa tällainen kissalle.

Ei muuta kun hommiin.

Ei auttanut muu kuin ryhtyä hommiin ja suurentaa aukkoa hivenen suuremmaksi Täplän ohjeiden mukaan.

Töihin siitä. Ei kelpaa.

Oli hyvä, että Täplä oli tällä kertaa työnjohtajana, niin ainakin työ tuli hoidettua hyvin loppuun asti.

Lopulta olimme molemmat tyytyväisiä, Täpläkin vaikkei sitä niin näyttänytkään ulospäin. Sisareni ei pienistä hötkyile ja hänen mielestään on vielä paljon tehtävää, mutta olemme edistyneet ihan mukavasti projektissamme. 

Luulemme, että tästä voisi tulla mainio piilopaikka, jos tilanne kärjistyy niin pitkälle, että sille on todellista käyttöä. Siihen asti tämä meidän uusi pesämme on oiva paikka vaikka leikkiä tai nukkuakin. 

Terveisin Viiru - Pesänrakentaja