torstai 20. tammikuuta 2011

All By Myself...

Tässä on naamani.
When I was young
I never needed anyone
And making love was just for fun
Those days are gone
 
All by myself
Don't wanna be
All by myself
Anymore...



Täplä lähti tunti sitten. Seuranani on enää Celine Dion. Sitä ei tiedä toisen arvoa ennen kuin sen menettää. Nyt minulla vasta onkin tylsää. Aloitin jo mielenosoituksen tiputtamalla kehyksen pianon päältä. Ei se mennyt edes rikki. Huomenna, kun pääpalvelijani lähtee asioilleen, voin todella näyttää kykyni tiputtelussa. Tähän astiset parhaat saavutukseni ovat olleet muutama kukkaruukku (ne olivat kuulemma uusia, mutta minusta ne olivat parempia rikkinäisinä) ja seinäkello. Kellossa minua härnäsi sekunttiviisari. Se vain liikkui ja liikkui ja halusin saada sen kiinni. En meinannut millään keksiä, miten siinä onnistuisin, kunnes päätin hypätä vastapäiseltä tasolta kohti kelloa ja sain sen vihdoin pudotettua. Sen jälkeen siinä ei enää liikkunut mikään. En ymmärrä, miksi ihmiset ostavat minulle noin heikkolaatuista roinaa. Nyt seinällä on uusi tylsempi kello, missä ei ole sekunttiviisaria.

Luulen että moni haluaisi tietää, mitä kissat tekevät kun jäävät yksin. Viimeksi, kun olin yksin kotona yön yli, keksin kaikenlaista mielenkiintoista puuhaa. Löysin hauskan lankakerän, jonka purkamisessa minulla vierähti tovi. Ensin kierrätin sen nojatuolin ympäri pari kertaa ja sitten käytävää pitkin toiseen huoneeseen. En saanut lankakerää purettua kokonaan, kun huomasin jotain kiinnostavampaa. Siinä hassussa isossa kasvissa roikkui kaikkea jännää ja kiiltävää. Sain revittyä siitä irti kaikenlaisia killuttimia ja suurimpana saaliina pitkän rapisevan köynnöksen. Sen kanssa oli hauska leikkiä, kun se liukui parketilla mukavasti. Tuskin edes huomasin, että minut oli jätetty yksin, kunnes ruoka loppui. Onneksi ihmiset tulivatkin silloin jo takaisin, mutta valitin silti kovaan ääneen hitaasta ja huonosta palvelusta. Heillä oli taas jotain sanomista leikeistäni. Varmasti kehuivat sitä, kuinka innovatiivinen olin ollut leikkimisen suhteen. Olin itsekin melko ylpeä saavutuksistani.

Taas on yksi päivä vankeutta takana ja ties kuinka monta vielä edessä. En ole kuitenkaan vielä luovuttanut, vaikka nyt on pieni masis, kun Täplä lähti takaisin Helsinkiin. Onkohan hänellä yhtä kurjaa... All by myself...

Terveisin yksinäinen mutta edelleen optimistinen Viiru

P.S. Loin itselleni profiilin sinne facebookiin. Saan sitä kautta edes jotain kontaktia ulkomaailmaan, vaikka se onkin vain kyberavaruudessa. Ihmiset ovat outoja. He voisivat mennä minne haluavat, mutta viettävät aikansa kuitenkin vain internetissä. Minun pitäisi varmaan tutustua paremmin tähän nettiin, jos sattuisi löytymään jotain  kissoillekin tarkoitettuja sivustoja, kuten esimerkiksi miten päästä eroon karvapalloista tai kuinka saalistaa hiiriä eettisesti.

Minut voi lisätä kaveriksi täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...