Eilisen järkyttävän kävelyn jälkeen etsin sopivaa paikkaa, missä olisi mukavaa rentoutua ja unohtaa se järkyttävä kokemus. Löysin kuin löysinkin mahtavan paikan, jossa ottaa pienet rauhoittavat nokkanunet. Ihmettelen kuinka en ollut huomannut tätä jokaisen kissan unelmien täyttymystä aiemmin, nimittäin roikkuvaa muovipussia (mutta ei siinä vielä kaikki vaan paranee entisestään), jonka sisällä oli pahvilaatikko.
Kaksi asiaa, jota rakastan eniten yhdistettynä: muovipussi ja pahvilaatikko. Kaiken lisäksi se vielä roikkui jonkinlaisesta vaatetelineestä, siis todellinen kissojen riippumatto tai paremminkin taivas. Tässä alhaalla pieni video, siitä kuinka nukun riippumatossani.
Jos ihmettelette miten oikein onnistuin kapuamaan riippumattooni, niin se ei kyllä onnistunut omin avuin. Aluksi kyllä kokeilin omin päin, mutta joudun nyt myöntämään, että epäonnistuin siinä pahasti. Tipahdin maahan ja juoksin nolona sohvan taakse piiloon. Kyllä hävetti. Epäonnistuminen on ainoa asia, missä me kissat olemme huonoja. Nöyränä sitten pyysin apua ja pääsin vihdoinkin omaan pieneen riippumattooni.
"Apua! Tarvitsen apuasi. Epäonnistuin ja ylpeys meni."
No niin nyt onnistuu, kun pussi pysyy paikallaan.
Kestääköhän tämä painoni. Eiköhän.
Vähän pienikin tämä on, kun en saa päätä sisäpuolelle mahtumaan.
Jos se on liian pieni, niin minä voin tulla tilallesi. Olen paljon pienempi.
Kuules Täplä, tämä on minun riippumattoni, etkä sinä tänne pääse. Onko selvä!
Hei täällähän on jotain maukasta paperia välipalaksi, jos tulee nälkä. Nam nam!
Hei lopeta se kuvaaminen, otan nyt tirsat.
Oikeesti tuo salama häiritsee pahasti. Hoh hoh kun väsyttää...
Heaven, I'm in heaven... zzZZzz
Nukuin rauhasssa noin puoli tuntia kunnes siskoni Täplä tuli minut herättämään ja kertomaan jostain jännästä jutusta, jonka oli väsännyt. En olisi vielä halunnut nousta, mutta uteliaisuuteni sai minusta yliotteeen, niin kuin yleensä, ja lähdin tutkimaan Täplän aikaansaannoksia.
Hei Viiru, herää jo! Tuu katsomaan mitä tein.
Kai sitten pitää mennä katsomaan Täplän juttuja. Olipa hyvät tirsat.
Seuraavalla kerralla kerron sitten, mitä Täplä oli oikein tehnyt, ja mitä itse pidin siitä. Voin kyllä sanoa sen, että meillä oli aika hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti