Hauskoja kissakuvia ja vähän muutakin

Anteeksi ettei minusta ole kuulunut vähään aikaan, mutta olen ollut kiireinen uuden urani kanssa. Nyt kun en enää pääse ulos olen yrittänyt keksiä muuta ajanvietettä nukkumisen ja syömisen lisäksi. Olen päättänyt, että minusta tulee koomikko. Olen laittanut nettiin itsestäni hauskoja kuvia ja toivonut positiivista vastaanottoa.

En ole kuitenkaan saanut vielä yhtäkään ääntä. Se ei ole kuitenkaan lannistanut minua, sillä tiedän että sisälläni asuu suuri koomikko. Minusta tulee vielä suuri internetsensaatio, suurempi kuin kukaan muu kissa, suurempi kuin läski Fat Boy kissa.

Hauskoja kuviani voit katsoa täältä, ja jos tykkäät niin otan mielelläni vastaan ääniä. Nettisivulla on myös monia muitakin hauskoja kissakuvia. Tietenkään ne eivät ole yhtä hauskoja kuin omani, mutta jotkut ovat aika huvittavia.

Nyt ei saa luovuttaa. Yhdessä ollaan vahvempia.

Nyt menen istumaan ulko-oven eteen surumielisen näköisenä, jos vaikka tänään pääsisin vihdoin ulos lenkille pienestä tihkusateesta huolimatta. Tunnustan tässä samalla myös sen, että olen vihdoin suostunut kävelemään valjaissa olosuhteiden pakosta. (Tässä tarina ensimmäisestä kävelystäni, mikä oli aikamoinen katastrofi.) En siitä kamalasti nauti, mutta se on ainoa mahdollisuus päästä ulos. Tarpeeksi pitkä fleksi myös antaa keinotekoisen tunteen vapaudesta. Tämän vapauden säde tosin on vain kolme metriä, mutta se on tarpeeksi siihen, että suostun kävelemään vapaaehtoisesti. Pieni nykäisi palauttaa nopeasti takaisin todellisuuteen, jos erehdyn luulemaan olevani vapaa.

"Mä oon tosi kiltisti, jos mennään ulos..."

Voi kuinka kaipaankaan vapauttani. En ole edes napannut yhtään hiirtä pitkään aikaan. Se onkin ainoa hyvä puoli tässä vankeudessani tai oikeastaan tämä on enemmän ollut vieroitushoitoa. Olen päässyt eroon riippuvuudestani. Olen oppinut, että se vaatii vain kärsivällisyyttä ja itsekuria. Nykyisin ajattelen saalistamista ja tappamista enää vain aamuyön tunteina, kun ikkunasta tuleva huumaava tuoksu palauttaa mieleeni kaikki ne hyvät muistot menneestä elämästäni.

Ah Vapaus...Enää vain kaukainen muisto...

Terveisin Viiru - Koomikko-Kissa

A Day In Life

I read the news today oh boy...
About a man whose wife cheated on him. 
And though the news was rather sad
Well I just had to laugh.

I saw the photograph
of a 53 year old pregnant woman.

He was run over by a bus.
He didn't notice that there was a car.
A crowd of people stood and stared
Maybe his bus factor was really high 
No one really knows
If Nokia thinks the same about their employees.

I saw a film today oh boy
About a driver who got stabbed.
A crowd of people turned away
but I just had to look
Having read the book
I'd love to watch the show

I Woke up, at noon,
Stretched my body for a while

 

Found my way to my bowl that was empty, 

And looking up I noticed my food.             

Made a sound and had some service           

Ate my food and licked my fur

Peed in the sand and licked again 

Found my way back to bed,
and purred and I went into a dream

 I read the news today oh boy

I'd love to turn you on

Best regards Viiru - A Day in Cat's Life

Another Day In Hell

Terveisiä helvetistä. Siltä tämä vankeus nimittäin tuntuu. Olen nyt ollut vangittuna sisälle jo toista viikkoa. Viikko sitten perjantaina sain viimeisen kerran kokea vapauden riemua. Nyt se on vain kaukainen muisto enää. Syyt vapaudenriistooni ovat minulle vielä hieman epäselvät, mutta luulen sillä olevan jotain tekemistä sen kanssa, että aloin käydä liian uteliaaksi. Ympärilläni oleva maailma tarjoaa niin paljon erilaisia houkutuksia, että niitä on välillä mahdotonta yrittää torjua. Usein en edes jaksa yrittää vastustella vaan annan vain mennä. 

Yleensä aloitan tutkimukseni lähimetsästä, mutta jokin ääni tai haju vie minut seuraavaan paikkaan ja niin edelleen. Ennen kuin huomaankaan, makaan jossain vieraassa talossa keskellä sohvaa kuin omistaisin sen. Saan palvelua kuin kuningas: hyvää ruokaa, huomiota ja lämpöä. Tällaisia paikkoja minulle on eri puolilla kotikaupunkiani. Kutsun niitä tarvevarastoikseni, sillä niistä saa kaikkea sitä mitä kulloinkin olen vailla. 

Miksikö olen näitä varakoteja päättänyt sitten hankkia? Käytännön syistä olen luonut itselleni tallaiset ihanteelliset olosuhteet. En aina jaksa lähteä takaisin pääkotiini kesken seikkailuretkieni, joten olen pyrkinyt maksimoimaan ajankäytön niin, että voin välillä käydä lepäilemässä ja syömässä lähimmässä tarvevarastossani. Ihmiset jostain syystä tykkäävät ottaa söpön kissan sisälle kotiinsa ja antaa kaiken lisäksi makkaraa. Onneksi ihmiset ovat niin tyhmiä, että niitä on helppo käyttää hyväkseen. Parasta siinä on se, etteivät he edes tiedä tulleensa kusetetuksi, vaan luulevat vain pelastavansa eksyneen kissan. Suon heille tämän ilon, sillä ihmiset vaikuttavat aika onnettomilta eläimiltä. Eivät osaa nauttia elämästään niin kuin me kissat.

Rennosti hyvä tulee.

Välillä tosin tykkään ottaa vähän pidemmän loman ja jäädä vähän lepäilemään mukavalle sohvalle pariksi päiväksi. Joskus kuitenkin asiat menevät mönkään, sillä jostain kummasta syystä pääpalvelijani yllättäen ilmestyy jostain ja vie minut takaisin pääkotiini. Kaiken lisäksi minut teljetään sisälle kuin vanki tyrmäänsä odottamaan hidasta kuolemaa päästyämme takaisin pääkotiin. Tuntuu kuin tukehtuisin tänne sisälle. Mitä pahaa olen tehnyt. Luulisi sen olevan etuoikeus hakea minut takaisin kotiin, vaikka keskellä yötä.

Tänne sisälle tukehtuu.

En ole kuitenkaan koskaan luovuttanut, vaan olen pyrkinyt erilaisin keinoin pääsemään vapaaksi. Yksi lempipuuhistani on tarkkailla ihmisten toimia. Mitä ne tekevät, miten sen tekevät ja miksi. Olen tällä tavalla oppinut vaikka mitä ja tiedän myös mitä kannattaa välttää: kylpyammeeseen ei kannata hypätä, jos se on täynnä vettä; eikä kaikkiin paikkoihin kannata mennä, sillä niihin voi jäädä jumiin. 

Tässä on mukavaa maata ja sunnitella pakoa.

Yksi asia, mistä on ollut erityisen paljon hyötyä, on ovien avaamisen opettelu. Olen huomannut, että ihmiset avaavat oven aina tietystä kohdasta siis kahvasta. Tässä operaatiossa on hyötyä linjakkaasta ja pitkästä kropastani. Tiettyihin ovien kahvoihin yletyn, jos kurotan niin ylös kuin pääsen. Se vaatii kyllä loistavaa tasapainon hallintaa ja tarkkuutta, jota minulta luonnollisesti löytyy. Vaativinta on saada kahva alas ja yhtä aikaa työntää ovea, jotta se aukeaisi. Joskus siinä onnistunkin.  Mutta on helpompaa, jos kahvan päälle pystyy hyppäämään ylhäältä käsin. Silloin onnistun takuuvarmasti. Ovi aukeaa kuin taikaiskusta, ja vapaus kutsuu Viirua. Sitä onnistumisen tunnetta ei voita mikään. 

"Hei tänne äkkiä! Nyt jäi tassu jumiin. "

Nyt kuitenkin edelleen mätänen täällä sisällä, sillä tämänpäiväinen oven avaus yritys meni pahasti pieleen kynteni jäätyä jumiin ovennuppiin. Voi sitä nöyryytystä. Jouduin huutamaan palvelijoitani tai siis oikeastaan vanginvartijoitani auttamaan minut pois siitä pinteestä. Opinhan taas jotain uutta. Kissakin voi jäädä kynsistään kiinni vaikka mihin. En kuitenkaan ole vielä luovuttanut. Vielä minä jotain keksin - vapaus here I come. 

Terveisin Viiru - a Cat from Hell

Voi voi minkä teit!

Kun kaikki oli vielä mahdollista.

Kaikki oli valmiina, kaikki odottivat, mutta jotain meni pieleen. Ylilatautuminen kostautui ja Jamaikan salama otti varaslähdön. Voi tätä murheen päivää. Vuodesta 2010 lähtien jo ensimmäisestä vilppilähdöstä on juoksija passitettu takaisin pukuhuoneeseen. Mielummin olisin kyllä halunnut nähdä kuka oikeasti olisi ollut maailman nopein mies. Nyt tuntuu, että Yohan Blake voitti vain, kun hallitseva mestari mokasi lähdössä. Toisen epäonni on toisen onni. 

It's raining cats and dogs.

Toinen päivän pettymys oli se, ettei hurrikaani Irene vastannut newyorkilaisten odotuksia. Sitä oli odotettu monta päivää ja kun se vihdoin rantautui New Yorkiin, toi se mukanaan vain jonkin verran myrskyä, sadetta ja tulvia. On siinäkin varsinainen Aunt Flow. New York pääsee siis palaamaan hektiseen elämäntyyliseen odotettua nopeammin. Ehkä jotkut toivoivat viettävänsä pidemmänkin loman. Hirmumyrskyt ovat arvaamattomia, mutta niiltä kannattaa silti aina suojautua. Vaikka tuuli ei olisi tappava, voi sen nostattama tulva olla kohtalokas. Tulva voi myös pakottaa jäämään sisätiloihin useiksi päiviksi, joten kannattaa hamstrata tarvikkeita ja naposteltavaa kotiin. Itse asiassa pientä hätäpakkausta tulisi aina pitää varastossa pahan päivän varalle. 

Tyyntä myrskyn edellä...

Me kissathan tykkäämme saada ruokamme mahdollisimman tuoreena, mielummin siis elävänä. Sisäkissoina ollessamme, jollaisena minäkin joudun nyt olemaan, saamme ruokamme yleensä purkista tai pussista. Yleensä emme saa niitä edes itse auki ilman ihmisen avuliasta kättä. Joskus yön pimeinä tunteina minutkin kuitenkin valtaa paniikki siitä, että kuolen nälkään. Tiedän missä ruokaani säilytetään, joten välillä saatan hädissäni yrittää saada sellaisen ruokapussin auki. Viimeksi jopa siinä onnistuin. En siis tarvitse enää ihmistä siihenkään hommaan. 

Mihin siis tarvitsen tuota outoa ja haisevaa kaksijalkaista. En ole vielä ratkaissut tuota arvoitusta. Ehkä se onkin toisinpäin, he tarvitsevat meitä, meidän kissojen ylivoimaista älykkyyttä. He tarvitsevat jonkun, jota palvella ja miellyttää. Siihen me kissat sovimme paremmin kuin hyvin. Siis jääkäämme vielä toistaiseksi ihmisten hellään huomaan, sillä he tarvitsevat sitä. 

Terveisin Viiru - edelleen Maailman nopein kissa