tiistai 25. tammikuuta 2011

Lempipaikkani vol. 3.

Oikeastaan minua ei kauheasti huvittaisi kirjoitella, mutta pakko on kun tuli aiemmin luvattua. Olin ollut yksin KOKO päivän. Ei mitään tekemistä tai kunnollista ruokaa. Minut oli täysin hylätty oman onneni varaan ilman ulospääsymahdollisuutta. Illalla pääpalvelijani vihdoin vaivaantui ilmestyä minua palvelemaan. Ruokaa saatuani menin makaamaan hänen syliinsä ja olin, kostoksi heitteille jätöstä, siinä koko loppuillan. Eipäs päässyt enää karkaamaan mihinkään. Ihmisen syli on myös mukava ja lämmin paikka loikoilla.

Nyt vaan ollaan paikoillaan.








Niin niitä lempipaikkoja. En kehtaisi pistää näistä kaikista kuvaa, kun osa on vähän nolojakin,  mutta kun tuli luvattua. En oikein tiedä mitä ajattelin kun näitä paikkoja kokeilin. Elämänfilosofiaani kuitenkin kuuluu, että kaikkea tulee kokeilla rohkeasti löytääkseen sen mukavimman. Tässä ensimmäisessä makaan siskoni Täplän hiekka-astiassa. Yritin ehkä enemmänkin ärsyttää siskoani, kuin ottaa mukavat nokoset. Täplä kun ei suostu käymään asioillaan missään, missä minä käyn. Naiset ovat sellaisia hienohelmoja. Kuulemma pissani haisee pahalle, mutta minusta hän on vain turhantarkka.

Ehkei se kaikista siistein paikka.

Tässä taas tutkin ihmisten käymälää. En ole oikein varma miten se toimii, mutta olen yrittänyt ottaa selvää siitä. En ole vielä löytänyt hiekkaa sieltä, mutta sen sijaan siellä on vettä ja se on kamalan syvä, eikä siellä edes ole kalojakaan. Välillä se pitää pelottavaa meteliä. Jokin aika sitten ihmiset ostivat minulle tällaisen ihmeellisen istuimen. He kuvittelevat, että alkaisin myös itse käyttämään heidän pönttöään sen istuimen avulla. En oikein usko, sillä eihän siinä voi edes peittää jätöksiään. Ne vaan katoavat johonkin.

Ei niin mukava makuualusta mutta mielenkiintoinen.





Välillä tykkään ottaa rennosti, vaikka tässä tason päädyssä.  Näytän aika komialta siinä ja se on kätevästi keittiön suuaukolla, niin voin helposti tarkkailla sinne menijöitä, jos vaikka joku suostuisi antamaan jotain syötäväksi kelpaavaakin välillä.

Saisikos joskus jotain syötävää.

Loppuun laitan kolme kuvaa minusta ja siskostani. Ensimmäisessä tutkimme uutta ja ihmeellistä hyllyä, mikä ilmestyi seinälle. Huomasin että siinä on ihan mukavaa loikoilla, mutta siskoni ei ollut asiasta yhtä vakuuttunut. Olen ymmärtänyt, että naiset eivät osaa ottaa yhtä rennosti kuin me miehet.


Välillä on kivaa makailla siskoni Täplän päällä. En oikeastaan halunnut nukkua siskoni päällä, vaan enemmänkin saada hänet hereille ja leikkimään. Siskoni kuitenkin oli niin väsynyt, ettei taktiikkani oikein toiminut. Lopulta minuakin alkoi ramaista, ja nukuimme yhdessä pienet päikkärit.


Viimeisenä on ehkä kaikista parhain lempipaikkani, nimittäin nukkuminen siskoni vieressä sohvalla. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla sanoin, mutta lainatakseni Tommy Tabermannin sanoja päästään aika lähellä totuutta. Olen tietenkin muokannut sitä kissoille sopivammaksi, ja minusta se on paljon parempi näin.

Pieni laulu kissasta

Kissa tarvitsee kissaa
ollakseen kissa kissalle,
ollakseen itse kissa.
Lämpimin peitto on toisen turkki,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme kissoja, osa pitkää haavaa.
Kissa tarvitsee kissaa. 
Kissa ilman kissaa,
on vähemmän kissa kissalle,
vähemmän kuin kissa voi olla.
Kissa tarvitsee kissaa.

- Tommy Tabermann -



Terveisin Viiru - kissojen kissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...