Voi voi minkä teit!

Kun kaikki oli vielä mahdollista.

Kaikki oli valmiina, kaikki odottivat, mutta jotain meni pieleen. Ylilatautuminen kostautui ja Jamaikan salama otti varaslähdön. Voi tätä murheen päivää. Vuodesta 2010 lähtien jo ensimmäisestä vilppilähdöstä on juoksija passitettu takaisin pukuhuoneeseen. Mielummin olisin kyllä halunnut nähdä kuka oikeasti olisi ollut maailman nopein mies. Nyt tuntuu, että Yohan Blake voitti vain, kun hallitseva mestari mokasi lähdössä. Toisen epäonni on toisen onni. 

It's raining cats and dogs.

Toinen päivän pettymys oli se, ettei hurrikaani Irene vastannut newyorkilaisten odotuksia. Sitä oli odotettu monta päivää ja kun se vihdoin rantautui New Yorkiin, toi se mukanaan vain jonkin verran myrskyä, sadetta ja tulvia. On siinäkin varsinainen Aunt Flow. New York pääsee siis palaamaan hektiseen elämäntyyliseen odotettua nopeammin. Ehkä jotkut toivoivat viettävänsä pidemmänkin loman. Hirmumyrskyt ovat arvaamattomia, mutta niiltä kannattaa silti aina suojautua. Vaikka tuuli ei olisi tappava, voi sen nostattama tulva olla kohtalokas. Tulva voi myös pakottaa jäämään sisätiloihin useiksi päiviksi, joten kannattaa hamstrata tarvikkeita ja naposteltavaa kotiin. Itse asiassa pientä hätäpakkausta tulisi aina pitää varastossa pahan päivän varalle. 

Tyyntä myrskyn edellä...

Me kissathan tykkäämme saada ruokamme mahdollisimman tuoreena, mielummin siis elävänä. Sisäkissoina ollessamme, jollaisena minäkin joudun nyt olemaan, saamme ruokamme yleensä purkista tai pussista. Yleensä emme saa niitä edes itse auki ilman ihmisen avuliasta kättä. Joskus yön pimeinä tunteina minutkin kuitenkin valtaa paniikki siitä, että kuolen nälkään. Tiedän missä ruokaani säilytetään, joten välillä saatan hädissäni yrittää saada sellaisen ruokapussin auki. Viimeksi jopa siinä onnistuin. En siis tarvitse enää ihmistä siihenkään hommaan. 

Mihin siis tarvitsen tuota outoa ja haisevaa kaksijalkaista. En ole vielä ratkaissut tuota arvoitusta. Ehkä se onkin toisinpäin, he tarvitsevat meitä, meidän kissojen ylivoimaista älykkyyttä. He tarvitsevat jonkun, jota palvella ja miellyttää. Siihen me kissat sovimme paremmin kuin hyvin. Siis jääkäämme vielä toistaiseksi ihmisten hellään huomaan, sillä he tarvitsevat sitä. 

Terveisin Viiru - edelleen Maailman nopein kissa

Maailman nopein mies

Tänään se ratkeaa: kuka on maailman nopein mies. Yleisurheilun MM-kisat alkoivat eilen Korean Daegussa. Samana päivänä lähtivät myös käyntiin miesten 100 metrin alkuerät. Kaikkien huomio kiinnittyi erääseen mieheen, Usain Boltiin. Hänen hallussaan on huima maailmanennätys 9,58. Bolt ei itse usko olevansa yhtä hyvässä kunnossa kuin pari vuotta sitten Berliinissä, mutta alkuerän helpon näköinen hölkkäys nostaa Boltin ennakkosuosikin asemaan. Maailman nopein mies on taas täällä. 

Kaksi kokenutta juoksijaa Asafa Powell ja Tayson Gay ovat loukkaantumisten takia poissa näistä kisoista, joten finaaliin on avoimia paikkoja uusille hastajille. Ainoa, joka Boltin ylivoimaa voisi horjuttaa on maailmanmestarin harjoittelukaveri 21-vuotias Yohan Blake. Blaken pitää kuitenkin yltää täydelliseen suoritukseen, jotta voisi haastaa Boltin. Välierässä Blake juoksi nopeamman ajan kuin Bolt, mutta tästä ajasta on vaikea päätellä mitään, sillä finaali juostaan vasta kello 14.45.

Euroopan nopein mies ranskalainen Christophe Lemaitre onnistui myös pääsemään finaaliin ja nappisuorituksella hänelle voi myös irrota mitali. Toinenkin ranskalainen Jimmy Vicaut eteni finaaliin aikavertailun kautta. Finaalissa nähdään vain yksi yhdysvaltalainen juoksija Walter Dix. Tämä tarkoittaa sitä, että Jamaikaa on melko voittamaton myöskin viestissä, sillä Boltin ja Blaken lisäksi fiinaaliin pääsi myös maanmies Nesta Carter. 

Tänään on siis luvassa suuri urheilunäytelmä. Pystyykö hallitseva maailmanmestari voittamaan, pystyykö hän ylittämään itsensä. Uutta maailmanennätystä tuskin on luvassa, mutta 196 senttisen Boltin juoksua on aina ilo katsella. Mikään ei kuitenkaan ole vielä varmaa ja se tekeekin finaalista niin jännittävän. Voittamalla Bolt lunastaisi paikkansa ylivoimaisena juoksijana. Tänään saamme siis seurata kulkeeko Boltin askel kohti legendan asemaa.

Terveisin Viiru - Maailman nopein kissa

I'm back, baby!

Olen tulossa takaisin Suomeen. Lähdin taas omille reissuilleni muutamaksi viikoksi, sillä olenhan reissumies. Lisäksi huonot tapani saivat liikaa negatiivista palautetta talon naisväeltä, että päätin ottaa pienen aikalisän.

Kävin tällä kertaa ihan Italiassa asti. Paljon tuli koettua ja nähtyä, mutta niistä sitten myöhemmin lisää paremmalla ajalla. Kyllä tämä Eurooppa on sitten laaja ja monipuolinen alue. Suomi on niin kaukainen ja syrjäinen paikka pohjolassa. Onhan täällä paljon hyvääkin, kuten loputon määrä hyviä metsästysmaita ja kiipeilypuita. Talven kylmyys kyllä ottaa luihin ja ytimiin. Pitää harkita, jos taas talven tullen lähtisin etelään kuin muttolinnut. Linnut vasta osaavatkin elää. Lentämisen vapaus se vasta olisikin jotain.

Nyt kuitenkin otan pienet nokoset ja asetun taas talon herraksi, ennen kuin paljastan enempää reissuistani maailman laidalla.



Terveisin Viiru - reissumiesten mies

My Name is Viiru, and I Have a Problem

Nyt se on pakko tunnustaa, minulla on ongelma. Se on tullut pikkuhiljaa ja salakavalasti. En huomannut sitä ennen kuin en enää pystynyt sitä itse hallitsemaan. Joka päivä lupaan itselleni, että tämä on viimeinen kerta. Joka päivä kuitenkin petän itseäni jatkamalla pahoja tapojani. En enää pysty katsomaan itseäni edes peilistä. Välttelen muiden seuraa, sillä tunnen syyllisyyttä käytökseni takia. Täpläkin kyselee palattuani yöllisiltä retkiltä, että missä sitä ollaan olut koko yö. Tilanne on eskaloitunut nyt niin pahaksi, että en enää jaksa. Tarvitsen apua. 

"Help me! You are my only hope."

Mikä siis on ongelmani? Kaikki alkoi maaliskuussa saatuani vapauteni takaisin kärsittyäni parin kuukauden vankeusrangaistuksen. Hullaannuin saavutetusta vapaudestani niin paljon, että en enää pystynyt hallitsemaan itseäni kunnolla. 

"Mikä on tämä outo tunne sisälläin?"

Halusin ulos jatkuvasti, jopa unissani. Seikkailuistani tuli pidempiä päivä päivältä. Samalla kissamaiset taitoni kehittyivät uusiin sfääreihin. Huomasin olevani täydellinen luontokappale, joka pystyy halutessaan mihin tahansa, vaikka tappamaan. Tuntui kuin minut olisi nimenomaan luotu tappamista varten. 

Aluksi en oikein edes ymmärtänyt mitä tein. Tuntui kuin ääni pääni sisällä olisi käskenyt minua tekemään niin. Pimeä puoli veti minua puoleensa kuin magneetti. Olin kuin eri kissa. En enää tunnistanut itseäni, olin muuttunut joksikin muuksi. Minusta oli tullut tappaja.

Jos katse voisi tappaa...

Tapoin mitä kynsiini sain, lähinnä jyrsijöitä. Parhaimpina tai oikeastaan pahimpina päivinä saatoin saada kiinni jopa kolme hiirtä. Yleensä en tappanut niitä heti, vaan leikin niillä aikani. Muutaman toin jopa sisälle asti, jos tuuletusikkuna oli jätetty auki. Sisällä pystyin leikkimään hiirillä pidempään, kun ne eivät voineet karata kauas. 

"Hei mihin sä viet mun hiiren. Anna takas se."

Kerran kyllä yksi hiiri pääsi minulta karkuun kaapin taakse, jossa se oli pari päivää kunnes palvelijani löysivät sen hiippailemasta ja veivät ulos. En ilostunut siitä, kun taas ihmiset eivät olleet kovin iloisia hiirileikeistäni. Ne pitivät minua vangittuna sisällä muutaman päivän siitä syystä. Pahat tapani alkoivat kuitenkin uudelleen, kun sain taas vapauteni takaisin. 

"Ihanaa olla taas vapaana, eiku seikkailemaan..."

Olen nyt ollut koko illan vangittuna ja, vaikka en siitä pidä, olen siihen sopeutunut. Ymmärrän, että muuta vaihtoehtoa ei ole, jos haluan tilanteen parantuvan. Haluan hallita riippuvuuttani ja tulla oman itseni herraksi. Ennen kuin pääsen niin pitkälle, tarvitsen kuitenkin apua. Seuraavat päivät tulevat olemaan rankkoja mutta toivottavasti opettavaisia. Aion löytää keinon, jolla pystyn hallitsemaan tekojani ja mielihalujani. Tulen raportoimaan tulevina päivinä siitä, kuinka edistyn uuden haasteeni edessä. 

"Mitä jos tappaisin itseni tällä muovipussilla..."

Terveisin Viiru - The Killer Cat