Maailman nopein mies

Tänään se ratkeaa: kuka on maailman nopein mies. Yleisurheilun MM-kisat alkoivat eilen Korean Daegussa. Samana päivänä lähtivät myös käyntiin miesten 100 metrin alkuerät. Kaikkien huomio kiinnittyi erääseen mieheen, Usain Boltiin. Hänen hallussaan on huima maailmanennätys 9,58. Bolt ei itse usko olevansa yhtä hyvässä kunnossa kuin pari vuotta sitten Berliinissä, mutta alkuerän helpon näköinen hölkkäys nostaa Boltin ennakkosuosikin asemaan. Maailman nopein mies on taas täällä. 

Kaksi kokenutta juoksijaa Asafa Powell ja Tayson Gay ovat loukkaantumisten takia poissa näistä kisoista, joten finaaliin on avoimia paikkoja uusille hastajille. Ainoa, joka Boltin ylivoimaa voisi horjuttaa on maailmanmestarin harjoittelukaveri 21-vuotias Yohan Blake. Blaken pitää kuitenkin yltää täydelliseen suoritukseen, jotta voisi haastaa Boltin. Välierässä Blake juoksi nopeamman ajan kuin Bolt, mutta tästä ajasta on vaikea päätellä mitään, sillä finaali juostaan vasta kello 14.45.

Euroopan nopein mies ranskalainen Christophe Lemaitre onnistui myös pääsemään finaaliin ja nappisuorituksella hänelle voi myös irrota mitali. Toinenkin ranskalainen Jimmy Vicaut eteni finaaliin aikavertailun kautta. Finaalissa nähdään vain yksi yhdysvaltalainen juoksija Walter Dix. Tämä tarkoittaa sitä, että Jamaikaa on melko voittamaton myöskin viestissä, sillä Boltin ja Blaken lisäksi fiinaaliin pääsi myös maanmies Nesta Carter. 

Tänään on siis luvassa suuri urheilunäytelmä. Pystyykö hallitseva maailmanmestari voittamaan, pystyykö hän ylittämään itsensä. Uutta maailmanennätystä tuskin on luvassa, mutta 196 senttisen Boltin juoksua on aina ilo katsella. Mikään ei kuitenkaan ole vielä varmaa ja se tekeekin finaalista niin jännittävän. Voittamalla Bolt lunastaisi paikkansa ylivoimaisena juoksijana. Tänään saamme siis seurata kulkeeko Boltin askel kohti legendan asemaa.

Terveisin Viiru - Maailman nopein kissa

I'm back, baby!

Olen tulossa takaisin Suomeen. Lähdin taas omille reissuilleni muutamaksi viikoksi, sillä olenhan reissumies. Lisäksi huonot tapani saivat liikaa negatiivista palautetta talon naisväeltä, että päätin ottaa pienen aikalisän.

Kävin tällä kertaa ihan Italiassa asti. Paljon tuli koettua ja nähtyä, mutta niistä sitten myöhemmin lisää paremmalla ajalla. Kyllä tämä Eurooppa on sitten laaja ja monipuolinen alue. Suomi on niin kaukainen ja syrjäinen paikka pohjolassa. Onhan täällä paljon hyvääkin, kuten loputon määrä hyviä metsästysmaita ja kiipeilypuita. Talven kylmyys kyllä ottaa luihin ja ytimiin. Pitää harkita, jos taas talven tullen lähtisin etelään kuin muttolinnut. Linnut vasta osaavatkin elää. Lentämisen vapaus se vasta olisikin jotain.

Nyt kuitenkin otan pienet nokoset ja asetun taas talon herraksi, ennen kuin paljastan enempää reissuistani maailman laidalla.



Terveisin Viiru - reissumiesten mies

My Name is Viiru, and I Have a Problem

Nyt se on pakko tunnustaa, minulla on ongelma. Se on tullut pikkuhiljaa ja salakavalasti. En huomannut sitä ennen kuin en enää pystynyt sitä itse hallitsemaan. Joka päivä lupaan itselleni, että tämä on viimeinen kerta. Joka päivä kuitenkin petän itseäni jatkamalla pahoja tapojani. En enää pysty katsomaan itseäni edes peilistä. Välttelen muiden seuraa, sillä tunnen syyllisyyttä käytökseni takia. Täpläkin kyselee palattuani yöllisiltä retkiltä, että missä sitä ollaan olut koko yö. Tilanne on eskaloitunut nyt niin pahaksi, että en enää jaksa. Tarvitsen apua. 

"Help me! You are my only hope."

Mikä siis on ongelmani? Kaikki alkoi maaliskuussa saatuani vapauteni takaisin kärsittyäni parin kuukauden vankeusrangaistuksen. Hullaannuin saavutetusta vapaudestani niin paljon, että en enää pystynyt hallitsemaan itseäni kunnolla. 

"Mikä on tämä outo tunne sisälläin?"

Halusin ulos jatkuvasti, jopa unissani. Seikkailuistani tuli pidempiä päivä päivältä. Samalla kissamaiset taitoni kehittyivät uusiin sfääreihin. Huomasin olevani täydellinen luontokappale, joka pystyy halutessaan mihin tahansa, vaikka tappamaan. Tuntui kuin minut olisi nimenomaan luotu tappamista varten. 

Aluksi en oikein edes ymmärtänyt mitä tein. Tuntui kuin ääni pääni sisällä olisi käskenyt minua tekemään niin. Pimeä puoli veti minua puoleensa kuin magneetti. Olin kuin eri kissa. En enää tunnistanut itseäni, olin muuttunut joksikin muuksi. Minusta oli tullut tappaja.

Jos katse voisi tappaa...

Tapoin mitä kynsiini sain, lähinnä jyrsijöitä. Parhaimpina tai oikeastaan pahimpina päivinä saatoin saada kiinni jopa kolme hiirtä. Yleensä en tappanut niitä heti, vaan leikin niillä aikani. Muutaman toin jopa sisälle asti, jos tuuletusikkuna oli jätetty auki. Sisällä pystyin leikkimään hiirillä pidempään, kun ne eivät voineet karata kauas. 

"Hei mihin sä viet mun hiiren. Anna takas se."

Kerran kyllä yksi hiiri pääsi minulta karkuun kaapin taakse, jossa se oli pari päivää kunnes palvelijani löysivät sen hiippailemasta ja veivät ulos. En ilostunut siitä, kun taas ihmiset eivät olleet kovin iloisia hiirileikeistäni. Ne pitivät minua vangittuna sisällä muutaman päivän siitä syystä. Pahat tapani alkoivat kuitenkin uudelleen, kun sain taas vapauteni takaisin. 

"Ihanaa olla taas vapaana, eiku seikkailemaan..."

Olen nyt ollut koko illan vangittuna ja, vaikka en siitä pidä, olen siihen sopeutunut. Ymmärrän, että muuta vaihtoehtoa ei ole, jos haluan tilanteen parantuvan. Haluan hallita riippuvuuttani ja tulla oman itseni herraksi. Ennen kuin pääsen niin pitkälle, tarvitsen kuitenkin apua. Seuraavat päivät tulevat olemaan rankkoja mutta toivottavasti opettavaisia. Aion löytää keinon, jolla pystyn hallitsemaan tekojani ja mielihalujani. Tulen raportoimaan tulevina päivinä siitä, kuinka edistyn uuden haasteeni edessä. 

"Mitä jos tappaisin itseni tällä muovipussilla..."

Terveisin Viiru - The Killer Cat

Lintujen elämää

Olen viime aikoina tutkinut paljon lintuja ja heidän omituisia elämäntapojaan. Olen myös huomannut, että on olemassa erilaisia lintuja: suuria ja pieniä, lentokyvyttömiä ja lentokykyisiä. Juhannusretkilläni törmäsin muutamaan outoon lintuun, joita en ollut ennen nähnyt. Olen myös lukenut jostain, että keväällä useimmat linnut saavat poikasensa, joita sitten kasvattavat alkukesään asti. Kaiken lisäksi molemmat vanhemmat osallistuvat poikasten kasvatukseen yhtä paljon. 

Joutsenet pariutuvat eliniäksi.

Ei me kissat vaan tehdä niin. Me kollit annetaan ihan rauhassa naisten hoitaa ne hommat. Jää enemmän aikaa makoiluun ja seikkailuihin. Olen ymmärtänyt, että näin on aika monen muunkin nisäkkään kohdalla. Onhan se ihan ymmärrettävää, kun ei meillä miehillä ole nisiä millä ruokkia pentuja. Minulla ei ole vielä yhtään pentua, mutta se ei johdu ainakaan yrittämisen puutteesta. Jotakin on siis pielessä, mutta en vielä tiedä mitä.

Tuusulanjärven naurulokki yhdyskunta.

Seikkailuretkelläni Järvenpään rantapuistossa törmäsin outoon ilmiöön. Järven rannalle oli kerääntynyt valtava määrä valkoisia ja kovaäänisiä lintuja. Aluksi luulin, että ne linnut nauroivat minulle, kun en osaa lentää. Myöhemmin tajusin, että ne olivat naurulokkeja, jotka nauravat koko ajan muuten vaan. Niillä taitaa olla aika hauskaa keskenään. 

Nauravat lokit.

Naurulokki istuu ja katselee.

Kuulin, että naurulokkien pesimäalue oli ennen paljon isompi, mutta kun ihmisten piti saada ostoskeskuksensa joutuivat lokit väistymään kaupan tieltä lähemmäs rantaan. Huomasin kuitenkin, että lokit tykkäävät edelleen pyöriä vanhoilla kulmillaan. Ollessani rannalla  yllättäen valtava määrä lokkeja lensi kaupan katolta ylitseni kohti järveä. Mihinköhän lokit käyttävät kaupan kattoa. Jonkinlainen tapaamispaikka se on, tai ehkä lokitkin tykkäävät jättää jätöksiään yhtä tarkasti rajattuihin paikkoihin kuin me kissat. 

Lintujen tapaamispaikka.

Lokkien pesimispaikan vieressä oli parvi oudon näköisiä lintuja. Niillä oli pitkät ja littanat nokat ja oudon leveät jalat kuin räpylät. Nämä taisivat olla niitä pullasorsia. Isoin lintu vahti tarkkaavaisesti pienempiä lintuja, jotka pysyttelivät yhdessä kasassa. Muuten olisi ehkä pieni sorsapaisti maistunutkin juhannuksen kunniaksi.  

Muutama poikanen uskalsi jo mennä uimaan yksinään. Yksi poikanen jopa sukelteli innoissaan. En tiennytkään, että linnut harrastavat sukeltamista. Ei oo meidän kissojen juttu.

"Tulkaa mennään uimaan!"

Netistä on voinut keväästä asti tarkastella, miten kolme kotkanpoikasta on kasvanut täysikasvuiseksi kuoriuduttuaan huhtikuun alussa. Itsekin olen hurahtanut kotkiin 100 miljoonaan muun katsojan tavoin ja olen vähän väliä käynyt katsomassa, mitä niille kuuluu. Aluksi kotkat olivat niin pieniä ja avuttoman näköisiä. Vanhemmat joutuivat ruokkimaan poikasia työntämällä ruokaa heidän nokkiinsa. Kotkat kuitenkin kasvoivat nopeasti ja untuvat vaihtuivat höyhenpeitteeseen ja sulkiin. 

Kotkat ovat jo kasvaneet isoiksi.

Nyt kotkat ovat jo melkein täysikasvuisia ja lentokykyisiä. Ainoa asia, mikä erottaa poikaset vanhemmistaan on päiden tummat höyhenet. Aikuisilla kotkilla on valkoiset päät. Kotkat lähtevät pysyvästi pois kotipuustaan lähipäivinä etsimään omaa reviiriään. Ensi vuonna kaikki alkaa taas alusta, jolloin on uusien poikasten vuoro valloittaa maailma. Mitenköhän se kotkapari jaksaa aina aloittaa alusta. Kai se on niiden tehtävä. 

Viime kevään nähtävyys: Forumin cityhuuhkajan poikanen.

Maailma on siis täynnä mitä erilaisempia lintuja. En kyllä vieläkään ymmärrä sitä muna juttua, että miten sellaisesta pienestä ja kovasta pallosta voi kasvaa elävä lintu. No jokainen tyylillään. Voisihan se olla kivaa olla lintu, niin pystyisi lentämään pitkin linnunteitä ja näkemään tämän oudon maailman vähän eri pespektiivistä. Seikkailutkin olisivat vähän laajempia, mutta on hauskaa myös olla kissa. Sillä me kissat pystymme myös vaikka mihin, vaikka nappaamaan linnun. Minähän en kyllä nappaile mitään lintuja, katselen vaan. Tehkää tekin niin.

Lentämisen riemua.

Terveisin Viiru - lintujen ystävä