Kissa sinä olet tähti

Hei vaan kaikki uskolliset ihailijani. Minulla on teille loistavia uutisia minusta tulee filmitähti. Kyllä! Olin juuri mukana parissa isossa produktiossa. Ensimmäisen kuvasimme 10.3. täällä Helsingissä. Minulla  oli siinä päärooli. Varastin koko show. Sivuosanesittäjänä toimi Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja. Annoin Erkin hoitaa puhumisen ja minä olin katseenvangitsijana.

"Erkki mä hoidan tän jutun. Luota muhun!"

Nyt kerron vähän tästä jännästä kuvauspäivästä teille. Kaikki tapahtui siis tiistaina keskipäivän aikaan eli juuri minun päiväunieni aikana, mutta kissan pitää tehdä kissan työ. Palvelijani kuskasivat minut Tuomiojan luokse. Perille päästyäni olin heti kuin kotonani.  Huomasin heti, että joku kissa oli käynyt heillä ennen minua. Siellä oli hajuja ja hiekkalaatikkokin. Kuulemma jouluna joku tyttökissa oli ollut heillä kylässä. En antanut sen häiritä minua, sillä nyt minä olin siellä ja olin ainoa kissa. Aloin heti valloittaa asuntoa. Kartoitin kaikki huoneet ja pienimmätkin sopukat. En anatanut minkään häiritä tutkimustani. Lopulta lunastin paikkani asunnon kuninkaana.

"Mikä kerros? Hissiin en suostu!"

En ehtinyt kuitenkaan kauaa iloita uudesta reviiristäni, sillä oli aika tehdä töitä. Kaikki olivat saaneet jo tarpeeksi kauan odottaa minua. Toisaalta olin päätähti, joten minusta heidän kuuluikin odottaa minua. Asetuin herra ministerin kainaloon ja olin valmis lähikuvaani.

I'm ready for my close up now!

En kuitenkaan voinut olla aloillani enempää kuin minuutin pari, sillä minun piti käydä kierroksella uudessa reviirissäni. On tärkeää jättää hajujälkiä ympäriä uutta reviiriä sen jälkeen, kun sen on itselleen lunastanut. Sitä paitsi tiesin näyttäväni niin hyvältä filmillä, että minulla oli varaa käydä pienellä rundilla välillä.

"Hoidetaan tämä äkkiä että pääsen taas tutkimaan."

"Saatte vielä muutaman hetken sitten...

...pitääkin jo mennä taas tutkimaan. Anteeksi kissa tulossa!"

"Merkkaan varmuuden vuoksi kameramiestenkin laukut."

"No niin Erkki oletko valmis? Otetaan vielä kerran."

Pienen kierroksen ja vilvoittelu tauon jälkeen oli taas aika tehdä töitä. Onneksi ammattilaisen ei tarvitse kauaa hutkia. Istuessani toistamiseen Erkin turvallisessa sylissä katsoin pari kertaa suoraan kameraan tähtisilmilläni, jonka jälkeen filmi olikin jo purkissa. Priimaa tulee ilman turhaa yritystä. Lopputulos onkin jo klassikko syntyessään. Vähän niin kuin minä. Katsokaa ja nauttikaa. 

Minusta siitä tuli ihan hyvä, mutta helppohan minun on sanoa niin. Enemmän minua kiinnostaa tietää, että mitä mieltä te rakkaat ihailijani olette ensimmäisestä roolisuorituksestani? Mainos on ollut perjantaista asti katsottavissa Youtubesta ja 1.4. se alkaa pyöriä TVssä. Ja ei, tämä ei ole aprillipila.

"Wau! Olenpa komia. Kyllä tämä minulle kelpaa!"

Minun edellistä Youtube-hittiä Kuinka käyttää vessapaperia oikein on katsottu jo yli 100 tuhatta kertaa. Saa nähdä tuleeko tästä uudesta videosta vieläkin suositumpi. Ainakin se sai heti ensimmäisten päivien aikana monta tuhatta katselukertaa ja kaikki kutsuvat sitä kissavideoksi eivätkä vaalimainokseksi. Joten videon päätähti ei ole jäänyt kenellekään epäselväksi, C'est Moi, Viiru. Tietenkin TVssä sen näkee vieläkin useampi ihminen, silloin puhutaan jo miljoonista. Ja muistakaa rakkaat ihailijani, jos joku kysyy kuka tuo suloinen kissa Tuomiojan kainalossa on, vastatkaa että se on Viiru - maailmantähti.

Mitäs tykkäsitte?

Kerroin aiemmin, että olin mukana toisessakin produktiossa. Se on vielä salaisuus tässä vaiheessa, mutta torstaina ilmestyy Seiska lehdessä pääsiäisaiheinen kuvasarja, jossa minulla jälleen kerran on päärooli. Voitte silloin jälleen kerran ihailla minua. Uskon, että ainakin minun osaltani kuvat onnistuivat, Tein vain sen minkä osaan luonnostani eli katseenvangitsijana toimimisen. Tässä pieni näyte miltä näytin ja missä kuvaus tapahtui.  Enempää en tässä vaiheessa kerro. Ehkä myöhemmin...
Minusta on tullut oikea julkkissa, eli julkkis kissa.

Tämä on minulle jo arkipäivää. Olen julkkissa.

Terveisin Viiru - Julkkissa

Vuosi 2014 kissanelämää

Hei pitkästä aikaa. En ole kiireiltäni ehtinyt päivitellä blogiani. Viime vuosi oli tapahtumarikas. Tapahtui kaikenlaista. Olin niin sanotusti karkuteillä kaksi viikkoa, vaikka itse sanon että olin seikkailemassa. Loppu hyvin kaikki hyvin ja palvelijani löysivät minut seikkailemasta ja toivat minut takaisin sivistyksen pariin.

Myönnän että retkeni oli melkko rankka, vaikka nautinkin täysin rinnoin vapaudestani. Aiheutin kuitenkin melkoista huolta läheisilleni ja kuulemma koko kylä etsi minua tai ainakin muutama ihminen. Netissä sitäkin enemmän. Minut oli nähty vaikka missä vaikka olinkin koko ajan ollut hoitopaikkani lähettyvillä. Se miten minut löydettiin onkin jo ihan oma tarinansa, josta lupaan kertoa myöhemmin lisää.

Vuosi sitten kohtasimme suuren surun, kun kummitätini Kille siirtyi täältä ikuisuuteen. Kille oli ehtinyt elää melkein 21 vuotta maan kamaralla. Kille oli oikea kissojen kissa. Vapaus ja itsenäisyys olivat hänelle vieläkin tärkeämpiä kuin minulle. Kille oli tehnyt pitkän elämäntyön elinympäristönsä riistanvartijana. Killen vahtiessa rotta- ja hiirikannat pysyivät aisoissa. Viime vuosinaan Kille jäi eläkkeelle ja jätti työnsä nuoremman Pomo kissan hoidettavaksi. Pomo ei tietenkään ole ollut yhtä hyvä kuin Kille, mutta siihen ei moni pystyisikään, en edes minä. Kiitos Kille opetuksistasi ja esimerkistäsi meille nuoremmille.

Killeä jäi kaipaamaan meidän kissaperheen lisäksi myös ihmiset, jotka elivät ja kasvoivat Killen kanssa. Kille piti huolta palvelijoistaan ja koulutti heidät huolella. Joka aamu ruoka kello viisi jonka jäljeen ulos metsästysretkelle. Jos Kille ei näitä saanut, niin palvelija kyllä tiesi mokanneensa. Mutta kukapa ei olisi hallunut palvella niin mahtavaa kissaa kuin Killeä. Hän oli oikea kuningatar, kaiken haltijatar.

Killelle läheisin kaikista oli Tapio. Kun Tapio kirjoitti koneellaan Kille katsoi vierestä. Kun Kille kuoli, Tapion sydän särkyi. Hän menetti parhaan ystävänsä. Onneksi Tapiolle jäi pitämään seuraa Pomo. Pomoa Kille oppi sietämään, mutta hän ei ikinä antanut anteeksi sitä kuinka Pomo varasti Killen paikan Tapion vierestä. Pomo alkoi omia Tapion eikä Kille enää voinut edes nukkua Tapion vieressä. Ihmiset olivat Killelle aina tärkeämpiä kuin kissat. Oikeastaan hän inhosi meitä muita kissoja. Kun me viisi pentua synnyimme, Kille muutti koko kesäksi autotalliin. Me silti aina kunnioitimme Killeä ja annoimme tilaa.

Eläimistä läheisin oli Nemo-koira. He elivät yhdessä melkein 10 vuotta. Nemo suojeli Killeä aina kaikelta pahalta muun muassa matosatsilta ja muilta kissoilta, ilmoitti kun Kille halusi sisälle retkiltään. Nemo oli Killen uskollisin palvelija. Varmaan hyppelevät yhdessä vihreämmillä niityillä tällä hetkellä jossain pilven reunalla.

Kille olit meille kaikille rakas ja jäämme kaipaamaan sinua aina...

Tämä kirjoitus on omistettu Tapiolle, joka itsekin on nyt sairaana ja odottaa näkevänsä Killen pian uudestaan... Ikuiset ystävät yhdessä jälleen kerran.

Terveisin Viiru - Killen kummipoika

AUTA! Hei olen Viiru! Oletko Nähnyt minua

Hei nyt on käynyt hassusti. Olen lomalla Pohjanmaalla synnyinpaikassani, josta olen nyt lähtenyt "pienelle" retkelle. Minusta on kivaa seikkailla, mutta kotiväki kaipaa minua jo takaisin.

Minä olen erittäin ihmisrakas ja kesy kissa. Tykkää tulla syliin ja jutella ihmisille. Tulen myös mielelläni ihmisten koteihin kylälle. Eli siis jos olen tullut luoksesi älä päästä ulos ja ilmoita siitä palvelijoideni numeroon.

Eli siis jos näet minut pyörimässä tai siis seikkailemassa Vähässäkyrössä niin ota yhteyttä joko puhelimitse 050 590 9990 tai sähköpostitse kissanelamaa@gmail.com. Myös twitter @kissanelamaa voi ilmoitella havainnoista.

Lähdin Perkiöstä Perkiöntieltä kohti uusia seikkailuja. Eli voin edelleen pyöriä sillä alueella tai kirkolla. Voin myös lähteä takaisin mökillemme Merikaartoon Holttilanrannalle. Seikkailu on kivaa mutta tämä alkaa jo väsyttää. Kaipaan myös haleja ja hyvää ruokaa.

Toivoisin että jakaisit tätä linkkiä tuttavillesi, jotka asuvat alueella. Kiitos jo etukäteen.
#BringViiruBackHome

Nyt on elämäsi tilaisuus saada ilmaiseksi...

... yhtä hienoja profiilikuvia kuin mitä minulla on. Valokuvaamo.net on avannut uuden studion Lauttasareen ja he haluavatkin juhlistaa uuden studion avamistaan tarjoamalla kaikille Facebook-tykkääjilleen ilmaisen profiilikuvauksen.  Heti tykkäämään siis osoitteessa https://www.facebook.com/Valokuvaamo.net ja lunasta lahjasi. Open Photo Shoot päivä on perjantaina 2.8. klo 14-19. Riittää kun saavut paikalle.
 Lisätietoja saat osoitteesta www.valokuvaamo.net ja tapahtumalinkki facebookissa.

Tässä vielä joitakin legendaarisia kuvia, joita minusta on otettu vuosien varrella. Ihailkaa profiiliani. Eikö se olekin vallan mainio. Olen ihka elävä sfinksi. 

Terveisin Viiru - Oman Elämänsä Supermalli

Vuoden 2013 Oscareiden voittajat ja häviäjät

Choose your language from the right 

Taas on se aika vuodesta jolloin jaetaan elokuva-alan arvostetuimmat pystit. Voittajista ei aina olla yhtä mieltä ja välttämättä aina ei voita se vuoden paras elokuva vaan se, joka miellyttää enemmistöä äänestäjistä. Peli on kovaa ja ylilyönneiltä ei vältytä. Viime vuosina pienen budjetin elokuvat ovat pärjänneet paremmin kuin kalliimmat spektakkelit. Tänä vuonna ehdokkaiden joukosta lötyy niin pieniä kuin suuriakin elokuvia - Beasts of the southern wildin 1,8 miljoonan budjetista Life of Piihin, jonka tuottaminen kustansi 120 miljoonan dollaria. Suuri budjetti ei siis takaa välttämättä menestystä Oscareissa, vaan myös pienemmät voivat menestyä. 

Oma suosikkini Life of Pi tuskin kahmii 11 ehdokkuudestaan huolimatta kovin montaa pystiä itselleen. Luultavasti se saa Oscarin parhaasta kuvauksesta ja muista teknisistä ansioista. Elokuva on kenties kaikkien aikojen hienoin ja vaikuttavin 3D elokuva. Se on elokuva, joka pitää kokea isolla kankaalla. 

Tämä elokuva on lähellä sydäntäni myös siksi, että sen pääosassa on iso kissa, tiikeri nimeltä Richard Parker. Elokuva kertoo ihmisyydestä ja uskosta. Mikä on ihmisen ja eläimen ero? Joskus petoeläimestäkin saattaa löytyä enemmän inhimillisyyttä kuin ihmisestä. On hienoa nähdä pitkästä aikaa elokuva missä kissa saa ansaitsemansa huomion. Emme ole tottuneet jakamaan valokeilaa kenenkään kanssa. 

Kuka siis on illan suurin voittaja? Onko se Argo, Lincoln, Django, Misérables, Silver Linings Playbook tai joku muu. Yksi vuoden palkintorohmuista on ollut Ben Affleckin ohjaama Argo. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo yhdysvaltain Iranin lähetystön työntekijöistä vuonna 1980. Affleck ei jostain syystä itse saanut ohjauksestaan ehdokkuutta vaikka on voittanut melkein jokaisen palkinnon työstään. Argo on siis se elokuva, joka pitää tänään voittaa. 

Spielbergin Lincoln on toinen ennakkosuosikki ja mies luultavasti voittaa elokuvastaan ohjauspystin ja Daniel Day-Lewis kolmannen pääosa Oscarinsa. Varmaan melkein kaikki miehen upeiden roolisuoritusten ihailijat toivoisivat miehen häviävän, sillä hän on uhannut pitää taukoa näyttelemisestä vähintään viisi vuotta, jos voittaa.

Naisista voittajasuosikki on Jennifer Lawrence elokuvasta Silver Linings Playbook. Lawrence on vasta 22-vuotias, mutta voittanut suorituksestaan monta palkintoa jo aiemmin. Lisäksi miehet valitsivat hänet vuoden seksikkäimmäksi naiseksi. Viime vuosi on todellakin ollut Jenniferin aikaa.  

Elokuvan muutkin näyttelijät Bradley Cooper, Robert de Niro ja Jacki Weaver ovat kukin ehdolla omissa kategorioissaan upeista roolisuorituksistaan. Naissivuosa Oscarin luultavasti vie Anne Hathaway Les Misérablesista. Miessivuosassa on enemmän hajontaa ollut tänä vuonna. Ennakkosuosikkeja ovat Tommy Lee Jones Lincolnista tai Christoph Waltz Djangosta.

Quentin Tarantino luultavasti voittaa elämänsä toisen käsikirjoitus Oscarinsa. Sovitetun käsikirjoitus palkinnon suurimmalla todennäköisyydellä vie puolestaan Argo.

Itävaltalainen mutta Pariisissa kuvattu elokuva Amour voittaa mitä varmimmin ulkomaisen elokuvan Oscarin. Elokuva on myös ehdolla parhaassa elokuva, ohjaus, naispääosa ja käsikirjoitus kategorioissa. Elokuva voitti viime vuonna kultaisen palmun parhaasta elokuvasta Cannesin elokuvajuhlilla. Elokuva ei kuitenkaan luultavasti voita muita Oscareita tänä iltana, sillä harvoin ulkomainen elokuva voittaa useita Oscareita.

Hauskaa Oscar iltaa kaikille meille yöeläimille. Itse olen nukkunut koko päivän, että voin valvoa nämä seuraavat viisi tuntia. Voittajien ohella illan kohokohta on ensimmäistä kertaa juontajana toimiva Seth MacFarlane. Odotan hänen olevan hauska ja sopivan ironin. Miehen luomat sarjat Family Guy, American Dad ja Cleveland Show ovat niin hauskoja, että huononakin päivänään herra on hauskempi kuin moni muu. Mac Farlanen säveltämä kappale on myös ehdolla, mutta luultavasti Adelen Skyfall vie pystin Atlantin toiselle puolelle.

Vielä lopuksi haluaisin sanoa, että lyhytelokuvani Funny Cat Video - Cat uses toilet paper after peeing in the toilet olisi pitänyt olla oscarehdokas, mutta jäin tänä vuonna nuolemaan käpäliäni. Elokuvani on silti saanut mukavasti katselijoita. Jos et ole sitä vielä nähnyt voit katsoa sen tästä

Tässä omat ennustukseni: 

Paras elokuva: Argo
Paras miespääosa: Daniel Day-Lewis
Paras naispääosa: Jennifer Lawrence
Paras miessivuosa: Tommy Lee Jones
Paras naissivuosa: Anne Hathaway
Paras ohjaus: Steven Spielberg (tai Ang Lee)
Paras alkuperäinen käsikirjoitus: Django Unchained
Paras sovitettu käsikirjoitus: Argo
Paras Animaatio: Brave
Paras ulkomainen elokuva: Amour
Paras kuvaus: Life of Pi
Paras leikkaus: Argo (tai Zero Dark Thirty)
Paras laulu: Adele Skyfall

Täältä löydät kaikki loput ehdokkaat

Pimeydestä valoon

Meillä kaikilla on oma pimeä puolemme, myös minulla. Yleensä olen hyvinkin herttainen ja killti kissa, mutta välillä minullakin on päiviä jolloin kaikki ottaa päähän. Tuntuu että kaikki muut ovat vain tielläni ja haluaisin vain olla yksin omassa pesässäni. Jokainen tarvitsee välillä omaa tilaa. Meille kissoille se oma tila on etenkin tärkeä. 

Pimeänä hetkenä pieninkin valonpilkahdus on aina toivottavaa. Pohjoisessa aurinko pilkisti taivaanrannasta pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa melkein kahteen kuukauteen. En voisi elää ilman aurinkoa niin kauan. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kylpeä auringon lämmössä. Joka päivä täällä etelässäkin aurinko paistaa kauemmin. Kevät on lempiaikaani. Tunnen herääväni eloon silloin. Kevät on tärkeää aika meille kissoille. Meille tulee keväisin aina tarve lähteä seikkailemaan ja karistaa talviturkkimme pois. Voin jo haistaa kevään tulon. 

Talven pimeinä kuukausina erilaiset keinovalot korvaavat auringon. Se ei tietenkään ole ihan sama asia kuin aurinko. Meillekin tuli viime syksynä kirkasvalolamppu. Meidän kissojen pitää vain olla varovaisia niiden kanssa. Siskoni Täplä erehtyi nauttimaan kirkasvalosta liian läheltä, joten hän sokeutui ja sekosi hetkellisesti. Nyt valo on niin korkealla, ettemme vahingossakaan katso sitä päin. Joskus siis liikakin valo voi olla haitaksi. Miten siis löytää sopiva balanssi valon ja pimeyden välille.

Olen viime päivinä tutustunut salamavaloihin lähemmin. Palvelijani saivat viime viikolla uuden salamalelun, joita he ovat käyttäneet minuun. Minua on valaistu kaikista mahdollisista kulmista ja jokainen piirteeni on ikuistettu. Tässä näette niistä kuvista muutaman. 

 

 

Tässä vaiheessa olin jo niin kyllästynyt kuvattuna oloon että päätin lähteä bussilla karkuun. Harmikseni salama ja kamera vain seurasivat perässä.

Päätin samalla kun olin kerran valokeilassa tehdä oman poliittisen kannanottoni. Koiravapaa vyöhyke alkaa tästä. 

Tämä on paras puoleni. Näytän todella komealta ja kohtalokkaalta tässä valossa.

Siskoni Täplä tuli valittamaan että siitäkin pitää pistää edes yksi kuva joten tässä on. Täpläkin osaa jo poseerata paremmin kuin ennen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tämän kertainen. Yritän jatkossa päivitellä blogiani useammin. Kiiton vielä Valokuvaamo.net hienoista kuvistani. Luultavasti lisää upeita kuvia on tulossa jatkossakin.

Terveisin Viiru - Pimeydestä valoon

Heikomman aineksen tuotos voi yllättää

Jokin aika sitten nousi suuri kohu kun eräs poliitikko meni kirjoittamaan ettei heikkomman aineksen lisääntymistä pitäisi tukea. Kommentti aiheutti niin suuren vastalauseiden myrskyn, että yritti nuori poliitikko vielä asetella sanojaan uudestaan sanomalla ettei lapsilisiä pitäisi antaa niille, jotka eivät pysty tarjoamaan lapselleen hyvää elämää. Hänen mielestään jokaisella on oikeus hyvään lapsuuteen.

Nämä kommentit saivat minussakin monta ajatusta heräämään. Muistelin varhaislapsuuttani  Pohjanmaalla pari vuotta sitten ja mietin myös äitini ja enoni ensimmäisiä vaiheita tässä maailmassa. Kuinka he nousivat neljälle tassulleen kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Äitini ja enoni olivat hylättyjä kissanpentuja suurella maatilalla. Ilman apua ja muiden välittämistä he olisivat varmasti kuolleet ennen kuin heidän elämänsä olisi edes alkanut. He olivat varmasti kyseisen poliitikon mielestä sitä heikompaa ainesta. Ehkä heidät olisi pitänyt jättää oman onnensa varaan.  Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, sillä muuten en olisi tätä kirjoittamassa tässä ja nyt. 

Äitini oli heikompaa ainesta.

Enoni oli varsinainen rääpäle.

He saivat kuitenkin tarvitsemaansa tukea ja hoivaa.

Evoluutioteorian ajatuksenahan on, että vain vahvimmat yksilöt selviävät ja tuottavat lisää vahvoja jälkeläisiä. Katson olevani vahva jälkeläinen lähtökohdistani huolimatta. Osaan vaikka mitä ja opin koko ajan uutta. Käyn pöntöllä tarpeillani ja osaan avata ovia ja ikkunoita. Olen myös todella sosiaalinen. Saan kenet tahansa tykkäämään itsestäni. Siinä auttaa myös komea ulkonäköni etenkin vaalea ja kiiltävä turkkina. Minulla on myös voimakas oma tahto. Saan yleensä sen mitä haluan tavalla tai toisella. Olen siis kissojen kissa. Olen sitä vahvempaa ainesta, jonka pitäisi lisääntyä ja tuottaa lisää huippuyksilöitä. En kuitenkaan ajattele näin vaan koen joka päivä kiitollisuutta äitiäni kohtaan, jolla ei ollut samoja edellyksiä elämään kuin minulla. Ilman häntä en olisi mitään. Hän antoi minulle jotain, mitä pieni kolli tarvitsee elämässään eniten - äidin rakkauden. 

Ensimmäinen ruokahetki siskojeni kanssa.

Minulla ei ole isää. En tiedä kuka isäni on. Se voi olla kuka tahansa naapurin kolli, se voi jopa olla enoni. En ole silti ikinä kaivannut isääni. Miksi kaivata jotain mitä ei ikinä ollutkaan. Sain äidiltäni kaiken sen huomion ja hoivan mitä tarvitsin. Meitä oli viisi pientä nälkäistä pentua, joista ätini yksin huolehti. Te ihmiset sanoisitte häntä yksinhuoltajaksi. Meillä kissoilla on tapana, että naiset huolehtivat varhaiskasvatuksen ja hyvin äitimme huolehtikin. Hän ei jättänyt meitä hetkeksikään yksin ensimmäisen kuukauden aikana. Se oli varmasti raskasta, mutta välttämätöntä. Ei huonosti kissalta, joka oli niin sanottua heikompaa ainesta ja vielä itsekin lapsi. 

Yhteisiä onnen hetkiä äitimme kanssa.

Äitini ei olisi kuitenkaan onnistunut ilman tukea ja apua minkä sai ollessamme pieniä. Jos hän ei olisi saanut ruoka- ja hoitoavustuksia, olisi lapsuutemme ollut paljon rankempaa. Sain kasvaa lämpimässä laatikossa sisällä enkä kylmässä ja kosteassa kolossa jossain pihalla. Elämäni edellytykset paranivat siis huimasti saamastamme avusta. Tahdonkin kiittää kaikkia auttajiamme. 

Yritän tällä kertomuksella omasta kokemuksesta valottaa sitä todellisuutta missä moni meistä elää. Olosuhteet eivät aina välttämättä näytä hyviltä ja voimme vaikuttaa toivottomilta tapauksilta. Elämässä voi silti saavuttaa vaikka mitä vastoin kaikkia odotuksia. Siihen ei vaadita muuta kuin lähimmäisenrakkautta ja tukea.

Olen kissojen kissa heikommasta aineksesta huolimattta.

Koen itse olevani onnekas, kun olen päässyt näkemään elämää molemmilta puolilta. On helppo kritisoida jotain mitä ei ymmärrä ja tunne. Asioiden lähempi tarkastelu voisi yllättää monet ennakkoluuloiset. Yllättävistä paikoista voi löytyä lämpöä ja rakkautta.   Kaiken ei aina tarvitse olla niin tehokasta ja tuottoisaa. Joskus voi vaan antaa ja saada rakkautta osakseen. Oma filosofiani on että halaa joka päivä rakastasi edes kerran. 

Halaus päivässä pelastaa päivän.

Terveisin Viiru - Heikomman aineksen tuotos

Äänestä kissa voittoon!

Hei taas uskolliset ihailijani. Olen palannut kesälomilta ja pitkän ja perusteellisen palautumisen jälkeen olen taas intoa ja tarmoa täynnä. Päätinkin heti paluuni kunniaksi osallistua taas valokuvakilpailuun. Viime vuonna pärjäsin melko hyvin, kiitos teidän äänestäjät, sijoittumalla toiseksi. 

Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä, joten tänä vuonna haluan voittaa koko kilpailun.  Kuvatkin ovat aika hienoja kiitos Valokuvaamo.netin. Äänestä siis minua ja paras kissa voittakoon. Tässä linkki kilpailuun.

Tässä muutama kuva uusimmasta kuvauksestani. Lisää tulossa myöhemmin, mutta siihen asti katselkaa ja ihastelkaa näitä ja muistakaa käydä äänestämässä. Kiitos jo etukäteen.

Ensin pitää vähän groomata ennen kuvausta, että turkki kiiltäisi.

No niin olen valmis! Aletaanko nyt ottamaan niitä kuvia.

Katse vasempaan. Tämä on paras puoleni.

Katse eteenpäin.

Hei mikäs toi on. Näyttää jännältä.

Nyt alkoi jo vähän ramaista.

Ehkä otan pienet nokoset. 

No niin meepäs sen kameran kanssa kauemmas. Minä nukun nyt.

Terveisin Viiru - Lomalta palannut ja virkistynyt