Pimeydestä valoon

Meillä kaikilla on oma pimeä puolemme, myös minulla. Yleensä olen hyvinkin herttainen ja killti kissa, mutta välillä minullakin on päiviä jolloin kaikki ottaa päähän. Tuntuu että kaikki muut ovat vain tielläni ja haluaisin vain olla yksin omassa pesässäni. Jokainen tarvitsee välillä omaa tilaa. Meille kissoille se oma tila on etenkin tärkeä. 

Pimeänä hetkenä pieninkin valonpilkahdus on aina toivottavaa. Pohjoisessa aurinko pilkisti taivaanrannasta pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa melkein kahteen kuukauteen. En voisi elää ilman aurinkoa niin kauan. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kylpeä auringon lämmössä. Joka päivä täällä etelässäkin aurinko paistaa kauemmin. Kevät on lempiaikaani. Tunnen herääväni eloon silloin. Kevät on tärkeää aika meille kissoille. Meille tulee keväisin aina tarve lähteä seikkailemaan ja karistaa talviturkkimme pois. Voin jo haistaa kevään tulon. 

Talven pimeinä kuukausina erilaiset keinovalot korvaavat auringon. Se ei tietenkään ole ihan sama asia kuin aurinko. Meillekin tuli viime syksynä kirkasvalolamppu. Meidän kissojen pitää vain olla varovaisia niiden kanssa. Siskoni Täplä erehtyi nauttimaan kirkasvalosta liian läheltä, joten hän sokeutui ja sekosi hetkellisesti. Nyt valo on niin korkealla, ettemme vahingossakaan katso sitä päin. Joskus siis liikakin valo voi olla haitaksi. Miten siis löytää sopiva balanssi valon ja pimeyden välille.

Olen viime päivinä tutustunut salamavaloihin lähemmin. Palvelijani saivat viime viikolla uuden salamalelun, joita he ovat käyttäneet minuun. Minua on valaistu kaikista mahdollisista kulmista ja jokainen piirteeni on ikuistettu. Tässä näette niistä kuvista muutaman. 

 

 

Tässä vaiheessa olin jo niin kyllästynyt kuvattuna oloon että päätin lähteä bussilla karkuun. Harmikseni salama ja kamera vain seurasivat perässä.

Päätin samalla kun olin kerran valokeilassa tehdä oman poliittisen kannanottoni. Koiravapaa vyöhyke alkaa tästä. 

Tämä on paras puoleni. Näytän todella komealta ja kohtalokkaalta tässä valossa.

Siskoni Täplä tuli valittamaan että siitäkin pitää pistää edes yksi kuva joten tässä on. Täpläkin osaa jo poseerata paremmin kuin ennen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tämän kertainen. Yritän jatkossa päivitellä blogiani useammin. Kiiton vielä Valokuvaamo.net hienoista kuvistani. Luultavasti lisää upeita kuvia on tulossa jatkossakin.

Terveisin Viiru - Pimeydestä valoon