Kissanelämää pakolaisena Ruotsissa

"Voi hitsin vitsi!"

Olette varmasti ihmetelleet missä olen ollut viime päivät, no kerron siitä pian. Vaalit menivät niin kuin menivät. Pekkakin hylkäsi minut ja lähti takaisin Vaasaan. Minusta tuntui, ettei minulla ole enää mahdollisuutta elää vapaasti täällä Suomessa, joten olen ollut karkumatkalla. Lähdin pari viikkoa sitten Ruotsiin. Lähto oli melko nopea, joten en ehtinyt edes hyvästellä teitä rakkaita lukijoitani. Elämä täällä Ruotsissa on makoisaa ja meitä kissoja rakastetaan. Minusta on tehty jopa oma satuhahmo. On mukavaa, kun vihdoinkin saan ansaitsemaani arvostusta. 

Ruotsissa minut tunnetaan nimellä Findus.

Kuten jo aiemmin olen tuonut esille, me kissat olemme maahanmuuttajia. Esi-isäni lähtivät maailmanvalloitusretkilleen aikoinaan muinaisesta Egyptistä. Sieltä me kissat tulimme laivojen mukana tai maitse Eurooppaan ja aina tänne kylmään pohjolaan asti, jota Suomeksi kutsutaan. Minne vain tassuilla astuimme, löysimme helposti paikkamme ja kotiutumisprosessi oli nopea. Meitä parempia siirtolaisia ovat vain  ihminen ja rotta.

Ruotissa kissatkin ovat isompia.

Olemme siis integroituneet tähän Eurooppalaiseen ja Suomalaiseen kulttuuriin melko jouhevasti. Suurempia ongelmia ei ole ollut. Paitsi tietenkin alkuksi meidän kohtelu oli aika tylyä verrattuna siihen palvontaan, johon olimme tottuneet kotonamme Egyptissä. Ymmärsimme kuitenkin sen, että Eurooppalaiset olivat vielä silloin melko barbaarisia. Uskonkin, että sivistyksen tason nousu täällä Euroopassa on osittain meidän kissojen ansiota. Me maahanmuuttajina toimme jotain uutta tähän kansakuntaan ja istutimme sivistyksen siemenen, jollaiseen olimme tottuneet kotonamme Egyptissä.

Miksi sitten lähdin karkumatkalle? Syyt lähtööni olivat selkeät. Kun meille kissoille ei vieläkään ole annettu äänestyoikeutta, niin vaaleissa voitti jälleen kerran tyhmyys. Tällä kertaa poliittiselle tähtikartalle ryntäsi perussuomalaiset. Perussuomalaisten suosion nousu lupasi heille mahdollisuutta päästä hallitukseen ja sitä kautta vaikuttaa maan asioihin enemmän. Heille tärkeitä asioita ovat suomalaisen kulttuurin suojeleminen ja maahanmuutto. Maahanmuuttajana en kokenut olevani enää tervetullut vieras Suomessa vaan lähdin muille maille.

Suomessa on meneillään hullut päivät.

Miksi sitten Ruotsiin? Siihenkin on helppo vastata, nimittäin se oli lähellä. Me maatiaiskissat olemme rekisteröimättömiä kissoja, joilla ei yleensä ole henkilötodistuksia, eikä oikeastaan muitakaan oikeuksia. Olemme eräänlaisia hylkiöitä. Vaellamme maasta toiseen etsien sitä paikkaa, missä meidät hyväksyttäisiin yhteiskunnan jäseniksi. Olemme valmiita tekemään paljon töitä pelkällä nälkäpalkalla. Minäkin ole sen takia tämän kevään aikana opetellut kovasti hiirten pyydystämistä, mutta se onkin jo ihan toinen tarina. Yritämme myös kovasti miellyttää ihmisiä, jotta he tykkäisivät meistä ja ottaisivat kotiinsa asumaan. Pysyvä asuinpaikka on tärkeä asia, jos haluaa olla osallisena yhteiskunnassa.

Ruotsissa perussuomalaisiin voi tutustua eläintarhassa. Tässä kuvassa taitaa kyllä olla ruotsalainen karvoista päätellen.

Tämän päivän uutisten perusteella perussuomalaiset eivät olisikaan enää halukkaita lähtemään hallitukseen ja ottamaan vastuuta maan asioista. Syykin on selvä, nimittäin ahneet portugalilaiset. Persujen mielestä heille ei saisi antaa rahaa, sillä itse ovat oman soppansa keittäneet niin saavat sitä myös itse hämmentää. En kuitenkaan usko, että asia on noin yksinkertainen, mutta yksinkertaisten ihmisten on asia tietenkin helppo niin ymmärtää. Voi kun te ihmiset vain tajuaisitte oman parhaanne ja alistuisitte täysin meidän kissojen valtaan. Kaikki olisi niin paljon paremmin...oho tuliko tuo kirjoitettua, no ei se tässä konkurssissa enää kirpaise. 

Timo Soini kansan keskellä populistin roolissaan.

Taidan kuitenkin jäädä tänne Ruotsiin vielä tarkkailemaan tilannetta ennen kuin kipitän takaisin sinne Suomeen. Ruotsi on Suomea niin paljon edellä, meinaan tietenkin keväässä. Täällä on jo mukavan rehevää ja vihreää ja Suomikin näyttää täältä etelästä katsottuna niin piskuiselta ja kaukaiselta. Pitää katsoa, jos huvittaa lähteä vaikka ensi viikolla. Meillä on täällä taas ensi viikonloppuna kokon polttoa, ja sitä on aina niin kiva katsella.

Hejsan!



 


Terveisin Viiru - kissapakolainen