Kissanelämää: Pupujen ja kissojen unelmia ja heikkouksia

View this page in English. Not Perfect.

Pekka-Pupu on surullinen, kun Haavisto ei voittanut vaaleja ja tullut valituksi seuraavaksi tasavallan presidentiksi. Sanoinkin Pekka-Pupulle koko ajan, että se on unelma, joka ei luultavasti koskaan toteudu, kuten unelmani koiravapaasta maailmasta.

Pekka-Pupu on surullinen.

Siitä puheen ollen huomasin, kuinka Niinistön koirasta Lennusta nyt leivotaan maan ykköskoiraa. Koirahan on niin ruma, etten uskalla edes päin katsoa. Hyi! Kaikki sympatiani menevät Rontille ja Miska-aaveelle. Kuinka he mahtavatkaan kärsiä, jättäessään palatsinsa kuolaavan räksyttäjän vastuulle. Voi voi!

Siinä se nyt on, Lennu. Hyi!

No kaikkeen uuteen pitää tottua, vaikka me kissat olemmekin siinä aika huonoja. Tänään tapahtui taas jotain sellaista, mikä muistutti minua tästä meidän heikkoudestamme, kuinka vaikeaa on vaihtaa paikkaa ja tottua uuteen järjestykseen.

Meillä on Täplän kanssa ollut aina vain yksi kissansänky, jota olemme vuorotellen vaihdelleet. Se joka voittaa painimatsin saa nukkua pedissä niin kauan kuin huvittaa. Mutta heti kun siitä nousee vuoro siirtyy toiselle.

"Kyllä mä tähän mahdun, tai ainakin melkein."

"Viiru mee pois! Tää on mun sänky."

Tällainen ratkaisu syntyi siksi, koska aivan aluksi yritimme nukkua sängyssä molemmat, mutta jouduimme myöntämään, että olemme liian suuria ollaksemme siinä yhtäaikaa, tai Täplän mielestä minä olen liian iso hänen sänkyynsä. Päätimme siis ratkaista asian painien.

Nyt saat tassusta Viiru. Et sä mua voita.

Yleensä minä olen saanut kunnian nukkua sängyssä, mutta myös Täpläkin on välillä oveluudellaan sen minulta vienyt. Hän myös jaksaa edelleen väittää, että sänky on oikeasti hänen ikioma pesänsä, ja minä olen vain vieras mies talossa. Usein olenkin sitten vain nukkunut siinä vieressä kovalla tasolla, kun Täplä ei ole suostunut jakamaan sänkyään. Olenkin sitten vuorostani kostanut tämän kylmän kohtelun Täplälle.


"Täplä nouse jo se on mun vuoro välillä."

Tää on mun pesä eikä kenenkään muun. Mun!

No nukun sitten tässä vieressä. Ainakin on lämmin patteri.

Vihdoinkin pääsin tähän. Aah... Peitto päälle ja unten maille.

Nyt tiedät miltä tuntuu nukkua siinä kovalla tasolla.

Tästä en nouse vaikka tipahtaa lattialle nurinpäin. Täplä ei tätä saa.

Viime viikolla kuitenkin saimme myös toisen nukkumispaikan. Rohkeampana yksilönä minä tietenkin valtasin korin heti enkä sitä katunut. Vaikka se on paljon pienempi ja epämukavampi kuin vanha pehmeä kissansänkymme, tykkään siitä silti enemmän.

Tämähän on yllättävän mukava. I like it a lot..

Vihdoinkin voin nukkua rauhassa omassa pesässäni.

Tämähän on kivaa, kun molemmilla on omat sängyt. Ei tarvitse enää tapella.

Tänään Täplä sai minut kuitenkin suostuteltua kokeilemaan pientä vaihtoa. Aluksi vanha sänky tuntui mukavalta ja kotoisalta, kuin palaisi vanhan ystävän syleilyyn.

No miltä tuntuu? No tämähän on aika kiva.

Tulin kuitenkin pian katumapäälle, sillä huomasin kuinka tyttömäinen vanha sänky on, sillä siinä on koristeina kaiken näköisiä laukkuja ja kenkiä. Naisten juttuja siis. Ihmettelin kuinka en ollut tätä aiemmin huomannut, olin ollut sokea. Kori taas, vaikka on aika kova ja karu, on selvästi miehekkäämpi ja minulle sopivampi.

Täplä vaihdetaan jo takaisin. Se on mun kori. -Ei vielä.

Näytän ihan naurettavalta tässä Täplän sangyssä. Ei me miehet tarvita mitään pehmikkeitä tai koristeita sänkyymme, kullä se uni tulee muutenkin. Pyysinkin sisartani perumaan vaihdon, mutta Täplä oli taas niin itsepäinen, ettei suostunut vaihtoon, kun oli juuri tottunut uuteen koriin. Sanoi että katsotaan uudelleen parin tunnin päästä. Miksi Täplän pitääkin olla niin kissamainen näissä nukkumisasioissa. Miksi ikinä suostuin tähän touhuun. Enkö ole jo oppinut, ettei naisia pidä kuunnella tai ainakaan totella. Nyt voin enää nähdä unia siitä, kuinka nukun ihanassa korissani. Toivottavasti en kuitenkaan näe painajaisia Lennusta.