Terveisiä helvetistä. Siltä tämä vankeus nimittäin tuntuu. Olen nyt ollut vangittuna sisälle jo toista viikkoa. Viikko sitten perjantaina sain viimeisen kerran kokea vapauden riemua. Nyt se on vain kaukainen muisto enää. Syyt vapaudenriistooni ovat minulle vielä hieman epäselvät, mutta luulen sillä olevan jotain tekemistä sen kanssa, että aloin käydä liian uteliaaksi. Ympärilläni oleva maailma tarjoaa niin paljon erilaisia houkutuksia, että niitä on välillä mahdotonta yrittää torjua. Usein en edes jaksa yrittää vastustella vaan annan vain mennä.
Yleensä aloitan tutkimukseni lähimetsästä, mutta jokin ääni tai haju vie minut seuraavaan paikkaan ja niin edelleen. Ennen kuin huomaankaan, makaan jossain vieraassa talossa keskellä sohvaa kuin omistaisin sen. Saan palvelua kuin kuningas: hyvää ruokaa, huomiota ja lämpöä. Tällaisia paikkoja minulle on eri puolilla kotikaupunkiani. Kutsun niitä tarvevarastoikseni, sillä niistä saa kaikkea sitä mitä kulloinkin olen vailla.
Miksikö olen näitä varakoteja päättänyt sitten hankkia? Käytännön syistä olen luonut itselleni tallaiset ihanteelliset olosuhteet. En aina jaksa lähteä takaisin pääkotiini kesken seikkailuretkieni, joten olen pyrkinyt maksimoimaan ajankäytön niin, että voin välillä käydä lepäilemässä ja syömässä lähimmässä tarvevarastossani. Ihmiset jostain syystä tykkäävät ottaa söpön kissan sisälle kotiinsa ja antaa kaiken lisäksi makkaraa. Onneksi ihmiset ovat niin tyhmiä, että niitä on helppo käyttää hyväkseen. Parasta siinä on se, etteivät he edes tiedä tulleensa kusetetuksi, vaan luulevat vain pelastavansa eksyneen kissan. Suon heille tämän ilon, sillä ihmiset vaikuttavat aika onnettomilta eläimiltä. Eivät osaa nauttia elämästään niin kuin me kissat.
 |
| Rennosti hyvä tulee. |
Välillä tosin tykkään ottaa vähän pidemmän loman ja jäädä vähän lepäilemään mukavalle sohvalle pariksi päiväksi. Joskus kuitenkin asiat menevät mönkään, sillä jostain kummasta syystä pääpalvelijani yllättäen ilmestyy jostain ja vie minut takaisin pääkotiini. Kaiken lisäksi minut teljetään sisälle kuin vanki tyrmäänsä odottamaan hidasta kuolemaa päästyämme takaisin pääkotiin. Tuntuu kuin tukehtuisin tänne sisälle. Mitä pahaa olen tehnyt. Luulisi sen olevan etuoikeus hakea minut takaisin kotiin, vaikka keskellä yötä.
 |
| Tänne sisälle tukehtuu. |
En ole kuitenkaan koskaan luovuttanut, vaan olen pyrkinyt erilaisin keinoin pääsemään vapaaksi. Yksi lempipuuhistani on tarkkailla ihmisten toimia. Mitä ne tekevät, miten sen tekevät ja miksi. Olen tällä tavalla oppinut vaikka mitä ja tiedän myös mitä kannattaa välttää: kylpyammeeseen ei kannata hypätä, jos se on täynnä vettä; eikä kaikkiin paikkoihin kannata mennä, sillä niihin voi jäädä jumiin.
 |
| Tässä on mukavaa maata ja sunnitella pakoa. |
Yksi asia, mistä on ollut erityisen paljon hyötyä, on ovien avaamisen opettelu. Olen huomannut, että ihmiset avaavat oven aina tietystä kohdasta siis kahvasta. Tässä operaatiossa on hyötyä linjakkaasta ja pitkästä kropastani. Tiettyihin ovien kahvoihin yletyn, jos kurotan niin ylös kuin pääsen. Se vaatii kyllä loistavaa tasapainon hallintaa ja tarkkuutta, jota minulta luonnollisesti löytyy. Vaativinta on saada kahva alas ja yhtä aikaa työntää ovea, jotta se aukeaisi. Joskus siinä onnistunkin. Mutta on helpompaa, jos kahvan päälle pystyy hyppäämään ylhäältä käsin. Silloin onnistun takuuvarmasti. Ovi aukeaa kuin taikaiskusta, ja vapaus kutsuu Viirua. Sitä onnistumisen tunnetta ei voita mikään.
 |
| "Hei tänne äkkiä! Nyt jäi tassu jumiin. " |
Nyt kuitenkin edelleen mätänen täällä sisällä, sillä tämänpäiväinen oven avaus yritys meni pahasti pieleen kynteni jäätyä jumiin ovennuppiin. Voi sitä nöyryytystä. Jouduin huutamaan palvelijoitani tai siis oikeastaan vanginvartijoitani auttamaan minut pois siitä pinteestä. Opinhan taas jotain uutta. Kissakin voi jäädä kynsistään kiinni vaikka mihin. En kuitenkaan ole vielä luovuttanut. Vielä minä jotain keksin - vapaus here I come.
Terveisin Viiru - a Cat from Hell
I read the news today oh boy...
No one really knows
